Hukka-Pekka muistelee

Ilomantsilainen Erkki A. Sivonen kokosi Pohjois-Karjalan kuulujen metsämiesten edesottamuksista muisteluksia. Seuraavat kirjoitukset perustuvat näihin Erkki A. Sivosen (Erkki Koitakorven) haastatteluihin ja on merkitty muistiin saadun luvan perusteella.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´HEITTÄKÄÄ POIS SE VIRREN VEISUU´

Suurriistan metsästäjä Pekka Ikonen sai lempinimensä kahden suden taposta. Ensimmäinen hukka menetti henkensä Pekan kotiseudulla Majaniemen ja Lokanlahden välisellä salolla. Hukka-Pekka aloitti sudenajon Värtsilässä kun susi suuntasi kulkunsa vastatuuleen kohti pohjoista. Susi jolkutteli aina Nuorajärvelle saakka ja edelleen kohden Möhköä.

Möhkön ruukin koulun oppilaat olivat aamuhartaudessa ja veisaamassa aloitusvirttä, kun yksi pojista huomasi suden ja kiljaisi "Hukka juoksoo Koijjalta tänne". Veisuu jatkui opettajana toimineen ruukin välskärin johdolla, mutta kun välskäri näki saman suden unohti hän tehtävänsä ja älähti: "Heittäkää se virren veisuu ja lähtekää hukan ajoon". Välskäri alkoi touhuta sudenajoa ja komensi oppilaita kiirehtimään. "Ja sinä Nevalainen mäne hakemaan kaupasta kymmenen numeron susihauleja", hän hoputti yhtä pojista.

SUSI MENI MÖKKIIN

Hukka ei jäänyt välskärin haulipuuroa odottamaan, vaan juosta jolkutteli kylän itälaidalle päin. Susi tuli Tykkylän Matin mökille, jonka porstuvan ovi oli jäänyt auki.
Susi töytäsi avoimesta ovesta mökin eteiseen, mutta sai äkkilähdöt Matin emännältä. Emäntä kun luuli hukkaa naapurin koiraksi, joka oli tullut nuuskimaan hänen juuri eteiseen jäähtymään viemäänsä vasikkasylttyä. "Menetkös siitä rontti", hätisteli emäntä sutta tehostaen toimiaan käteensä sieppaamalla hellakoukulla.
Suden ei auttanut muu kuin paeta hellakoukkuaan kiukustuneena heiluttavaa emäntää. Hukka ei ehtinyt kunnolla pihasta ranganvetotielle kun sitä jäljittävä Hukka-Pekka tuli pihalle ja hän ampui suden.

KOIRIA RUOAKSI

Susia oli 1900-luvun alkuvuosina runsaasti Ilomantsin rajaseudulla. Kylistä katosivat koirat susien suuhun, tuskin edes hännäntupsua jäi. Hukka-Pekka muistelee kuinka kunnan herrat pyysivät häntä tappamaan sudet pois. "Pankaa vaan tappuraha, kyllä tapetaan", tuumi Hukka-Pekka kunnan herroille.

Kunnan herrat uskoivat Hukka-Pekkaa ja laittoivat 200 markan tapporahan. Möhkön ruukin johtaja Saloheimo tuli hakemaan hevosella kuulua metsästäjää kylälle sudenpyyntiin. Nimismies soitti ja kertoi, että susi on tullut Nuorajärvelle.

Hiihdin Suusaariin ja siinä tulivat suden jäljet vastaan. Käännyin jälkiä myöten Möhkölle päin ja tulin lähelle Möhköä. Susi lähti mehtään pakoon ja minä perässä myötämäkeen. Repun viileke tarttui petäjän oksaan ja lensin päälleni lumeen. Siinä susi jätti aika paljon.

Hukka-Pekka selvisi rytäkästä ja kiiruhti hukan perään. Susi pääsi tielle ja sitä pitkin juoksi Möhkön ruukille. Lapset olivat vartilla, välitunnilla, ja suden huomattuaan töytäsivät kuka millekin suunnalle.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´KARHU PÄÄSI HERROILTA PAKOON´

- Talveksi tuli Sikkiin Seitikkolan savotta, jossa olin koko talven. Sain neljä kettua ja ilveksen Iljanvaarasta. Läksin keväällä koiran kanssa Silkkiin, jossa kuulin neljän karhun kävelleen Sikissä vähän lumen aikaan. Pyysivät minun etsimään kontiot ylös Sokin salolta, Hukka-Pekka muistelee.
- Vasselilla ja Teppo Kannisella oli Sikissä karhunkierros, mutta kun syksyllä oli tullut suvi oli kontio lähtenyt pois. Lähimmä Sokin salolle ja hiihtelimme Pimisjärveä myöten löytämättä mitään.
- Päätimme mennä Kivikankaaseen ja edelleen Petäjäjoin varsille. Toiset kertoivat jo Kivikankaan etsineen, mutta kun se oli reitin varrella hiihdimme sitä kautta.
- Vähän ajan perästä rupesi minun koiran haukunta kuulumaan. Seisatumme sitä kuuntelemaan. Teppo sano: " Karhuu haukkuu ".
- Minä myyvvitin: " Voipi olla karhu".
- Se oli noin kolmen virstan päässä. Lähettiin kovasti hiihtämään, pääsimme lähemmäs. Vasselin koira haukahti parinsadan metrin päässä. Pääsimme sen luo, vaikka se oli sakeassa näreikössä. Me telläännyimme läpi noin viiden metrin päähän, etemmäs ei näkynyt.
- Karhulla oli pää pesän ulkopuolella ja muu roppa pesässä. Minä kiireesti paukasin päähän, se ei vähääkään värähtänyt. Heitimme sukset jalasta ja menimmä luo.
- Vedimme pesästä pois ja läpi sakean näreikön suonlaitaan. Tepon koira missä lie ollut tuli vasta luoksemme kun panimme karhua suksien päälle ja lähdimme vetämään tienvarteen.

YHYTIMME SIPSUJÄLET

- Jatkoimme matkaa tietä kohti kun eteemme tuli karhun jäljet. Ne olivat edellisen päivän sipsujälet. Tämäkin karhu oli lähtenyt samasta kankaasta kuin mistä jo kaadoimme karhun. Toiset metsämiehet olivat kyllä etsineet, mutta heidän koiransa ei ollut ottanut hajua.
- Vedimme suksien päälle sitomamme karhunruhon joen yli. Siinä oli heinäpieles, josta oli vain kerran haettu heiniä. Jätimme karhunruhon siihen ja jatkoimme matkaa Hepovaaraan. Siellä hörppäsimme kahvit, saimme kyydin ja haimme karhunropin pieleksestä. Veimme sen Sikkiin ja nylimme ja jätimme nahan orrelle.
- Meillä oli kiire toisen karhun perään ja aamulla varhain lähdimme jäljille, joita seurasimme Kokkarin kupeelle Nempsän Topiin asti. Jäimme yöksi ja heräsimme vesisateeseen. Olimme samoilla sijoillamme se päivä ja toinen yö. Aamulla ei jälkiä enää näkynyt, joten meidän piti hylätä. Palasimme Sikkiin, kuivasimme nahan ja palasimme kotiin.

HERROJEN KARHU

- Alon kalatella ja tyhjällä aikaani huvitella.
- Menin Salmijärveen Miihkailin luo. Itse Miihkaili oli herrojen kanssa karhuja tappamassa. Miihkailin emäntä lähti Maimalampiin ja minä läksin kyydissä Vekarukseen pääsiäispyhiä pitämään. Olin silloin kai kahdenkymmenen seitsemän tai kahdeksan vanha.
- Iltasilla tuli Palviinen hakemaan minua, kun saivat Miihkailin emmäntä tietää, että minä jäin Vekarukseen. Herrat olivat pyytäneet hakemaan, niiltä kun oli karhu karannut.
- Menimme läpi yön Vekaruksesta kohti Maimalampiin. Auringon noustessa olimme perillä, vaikka matkaa oli 65 kilometriä. Herrat olivat jo lähteneet ja sanoneet: " Jos saatte, niin lähettäkää Sortavalaan".
- Lähdimme hiihtämään Näätäjärveen, matkaa oli kymmenen virtaa. Hevosella ei päässyt, vain suksi oli kulkupelinä. Tuli kuitenkin sipsu, joten teimme tulet ja niillä viruksimme.
- Sitten rupesi siittämään ja lähdimme liikkeelle. Laskimme koirat irti ja heti alkoivat koirat haukkumaan. Lumi oli kova, ei uponnut kuin korttelin verran.
- Siitä tuli kova ottelu, vaan minä olin riskimpi, kun pääsin etupuoleen ja annon paukun lavolle ja toisen rintaan. Tulimme Näätäjärven kylään ja olimme yötä. Haimme karhun aamulla hevosella kylään ja siitä veimme Jehkilään. Palviinen lähti viemään Sortavalaan.

KAATORYYPIT HERROILTA

- Niskusvaaran salolla oli karhu päässyt herroilta karkuun. Olimme Kotajärvellä, josta Mutanen tuli hakemaan. Sano: " Karhu pääsi herroilta karkuun, ennen kuin pääsivät pesälle. Päivä ajettiin ei saatu edes nähdä. Pyysivät teitä hakemaan, jos lähette".
- Mitäpäs, lähetään vain, sehän on huvittavaa hommaa. Ruvettiin resloin, mänimme Niskusvaaraan. Siitä hiihdettiin jäljille. Karhu oli kaatanut pohjaa myöten, vaan kun oli hyvin sageet näreiköt ja sitten jälkiä myöten sohtasivat.
- Hiihdimme jonkin matkaa jälkiä myöten ja laskettiin koirat irti. Heti rupesivat koirat haukkumaan. Me hiihdettiin etupuolelle, jossa oli harvempi metsä.
- Ammuimme pari kuulaa aivan yhtä aikaa rintaan, ei tarvinnut lisää. Herrat sitä pahoittelemaan, kun eivät kerinneet tulla ampumaan. Sitten antoivat vähän ryyppyjä.
- Tultiin takaisin taloon ja herrat laittoivat neljä miestä hakemaan karhua. Karhulla oli painoa noin 150 kiloa.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´RUOTSISTA KREIVI KARHUMETÄLLÄ´

- Olin kahenkymmenen kuuven vanha. Otin Jaaggo Utriisen kaverigsi, mänimme Salmijärveen. Siitä otin Miihgalin kyytiin. Mäntiin suojärvelle Rigo Palviiseen, Rigo otettiin kolmannegsi. Mäntiin Maimalampiin ja mänimme Venäjän puolelle Hyypiseen.
- Siellä oli jälgiä paljo. Niitä vähä nouveltiin ja pääsimme ajamaan ja hetipä saatiin kiinni. Otettiin talosta kelkka, jolla vetimme kuusi virstaa Maimalampiin. Siitä saatiin lautaa loutagsi, johon pantiin. Sitten tulimme Palviiseen.
- Ilves jätettiin siihen ja lähettiin Hautavaaraan ja siitä Ylähen jovelle. Siellä oli Ruotsista kreivi karhun ammunnassa. Sattumone niihen pyhäpäivänä. Niillä oli ostettu karhu kuuven kilometrin päässä. Lägsimme sitä tappamaan herrojen kanssa.
- Oligain suuri: kymmenen puuta paino ( 1 puuta = 16,3805 kg ).

KOLME ILVESTÄ

Miesten ollessa karhua kaatamassa oli kolme ilvestä kulkenut kylän aitoviertä. - Paljollako myytte pari ilvestä, kreivi kysyi. Aikoi viedä Tukholmaan viemisinään.
Hukka- Pekka kumppaneineen lupasi myydä ilvekset viidellä sadalla metsään paikoilleen. Herrat lupasivat ostaa ja tulevansa lauantaina Leppäniemeen.
Aamulla miehet lähtivät ajoon ja pääsivät heti jäljille. Ilvekset olivat syömässä jänistä ja ryntäsivät miesten tullessa pakoon. Ilvekset ryhtäsivät aitaukseen ja pientä rinkiä juostessaan alkoivat väsyä.

- Toinen ilveksistä mäni tuuhean näreen alle aitoviereen. Huusin Jaakolle, että menee aitauksen sisään. Sain elikon näreen alta pois ja aijan sisään, sekä hyppäsin itse perässä.
- Saimme kiinni ja veimme kylään. Saatiin louta ja sitten aamulla toisten perään. Olivat samoilla jäljillä ja lähdettiin ajamaan. Elikot erosivat toisistaan. Toinen nelisti pienellä alalla, viimein mäni suurelle niitylle. Heinänvetäjä tuli vastaan ja elikko ärisi sille sekä kääntyi tagasin mulle vastaan ja minä taas ärisemään.
- Siihen väsy ja kaatu pitkälleen. Läähätti silmät ummessa ja ei kyennyt härisemään. Siihen tuli Palviinen ja sidoimme kiinni ja veimme kylään emäsä luo. Aamulla menimmä kolmatta ottamaan. Se oli siirtynyt pari virstaa ja sieltä lähti pagoon.

ILVES RIHMASEEN

- Sille sattu outo paigga, kun oli parisataa metrii levee kangas. Se oli neljästä kohti halennut aivan läpi linjasuoraan. Ensimmäinen rago oli noin 60 sentii levee, toinen 100 sentii ja viimen pari 200 sentii. Ilves meni siihen kaitaan ragoon.
- Kesgellä rago oli kolme metrin vaiheella. Yhen miehen piti männä toiselle puolen kangaan ja sieltä tulla ragoo myöten. Ravon suulle tehtiin narusta rihmanen ja ite rupesimma piiloon. Tietysti ilveksen oli paggo lähtee ragoo myöten pagoon.
- Kun mies tuli, heti nelisti rihmaseen. Myö piilosta hypättiin kiini se saatiin. Kannettiin se Suomen puolelle Ignolan kylään. Miihkali kävi hevosen ja ilvegset tuotiin suurelle selälle.
- Aamulla mänimme pimeellä Maimalampiin ja päivän valettua mäntiin metsään. Jälet sattu aivan paigalla ja ilves oli männyt pitkään järvenniemeen. Siitä ilves hyppäsi pagoon ja hänen täyty männä järvelle ja minä perässä.
- Sieltä käänty tagasi ja toiset miehet tulivat vastaan. Ne taas käännytti tagasi. Siihen hätääty eigä päässyt minnegään.
- Minä huusin Utriiselle: " Käy riuku metästä". Myö sitomma kiini, tultiin tagasi taloon. Neljän tunnin perästä panimme vasuun, joimme pari kuppija porovettä. Lähettiin Selälle tagasi, pantiin ilves toisten luo loutaan.

KARHUJA JA ILVEKSIÄ

- Meillä oli viisi ilvestä ja kuusi karhua. Kreivi otti ilveksistä parin. Lähettiin Leppäniemeen kreivin kanssa. Se päivä pitettiin harjaggaita karhulle ja ilvegsille.
- Valokuvia otettiin koko päivä.
- Sitten Utriisen kanssa lähettiin kotona käymään ja ilvegset Palviinen vei Sortavalaan.
- Viikon päivät olin kotona kun taas mäntiin Suurelle selälle. Männessä nähtiin jälet Saviniston luona.
- Aamulla tultiin hevosella jälille, niitä nouvettiin Kaivosille saagga. Oltiin Kison talossa yötä. Aamulla taas noutamaan ja pääsimme Vuonneljärvelle. Jälistä nägy, että se on lähellä magaamassa.

- Mäntiin taloon kahvija ottamaan. Juotuva lähettiin pois pihamaalle ja valtatieltä nägy elugga. Luulimma sitä koiragsi matkalla saaren ja mantereen välillä.
- Se oligi ilves, jälet mäni pitkin rantaa. Mänimme saaren kohtaan ja siinä oli ilveksen jälet, oli männyt saareen. Ilves oli ruvennut maata, josta hyppäsi pagoon.
- Viskasin kiireellä paltoon ja hiihin perään. Käskin Utriisen salmelle ja minä kiireellä saaren päähän. Vilkasin sivulleni ja huomasin ilveksen mänevän tagasi, minä samote.
- Ilves mäni Palviisen eteen, hään rupesi ärjymään ja ilves tagasi mulle vastaan. Siihen väsy ja mäni havon alle. Minä huusin Palviista toisegsi. Hään vastasi: "Kunhan saan nutun reppuun". Sitte tuli ja sitomme ilveksen kiinni.
- Jaaggoo huusimme, vaan ei ei kuullut. Mänimme taloon, keitettiin kahvi. Joimme kahvin, sitte vasta Jaaggo tuli. Tehtiin louta, otettiin kyytiin Selälle. Oltiin pyhän aiga Selällä.

LISÄÄ ILVEKSIÄ

- Toivat tiijon, että Vuondelehen kylän luona on ilvegsen jäled. Maanantaina mäntiin hevosella ja ajettiin tietä myöten ympäri eigä tullut jälkii. Heitettiin hevonen taloon, nouvettiin tunnin verran. Oli tappanut ketun ja syönyt. Siitä oli hypänny käpälämägeen järvenniemeen.
- Toiset rupesivat niemen tyvelle vahtiin. Sieltä käänty pois, minä huuvin: " Jo tulee". Heti rupesivat ärjymään, piti tulla tagasi, tuli minua vastaan. Siihen hättääty, ei kyvennyt pagenemaan.
- Sitomma kiinni. Ajoaikaa oli kulunut 10 minuuttija.
- Vietiin hevosen luo, panimme vasuun ja Selälle toiseen loutaan.
- Rupesi lunta sipsuttamaan.
- Palviinen lägsi Sortavalaan viemään ilvegsii.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´ILVES OLI AKKOJEN HELMOISSA´

- Lähdimme Koposen kanssa Suojärvelle Rigo Parviisen luo. Siitä jatkoimme matkaa hevospelillä Hautavaaraan. Jätimme hevosen taloon ja jatkoimme matkaa hiihtäen. Löysimme ilveksen jälet, kolme oli yhdessä, ja juotos johti Ignolan kylää kohti.
- Aamulla oli aivan lämpimät jäljet talon luona ja lähdimme tavoittamaan elikoita. Mentiin jälekkäin, mutta ilvekset jutkahtivat kallioon. Koponen tuli ja Palviinen kertoi, että yksi ilves oli tullut hänen edellään.
- Hyppäsi ladulta sivuun.
- Minä sanon: " Ajakaa, ja kun se tulee kalliolle, minä ammun ja loput otetaan elävänä".
-Vuotin pari tuntia kun kolmas ilves tuli yksinään. En kerinnyt ampua, kun se hyppäsi turoon. Muita ei näkynyt eikä kuulunut. Tuli vilu ja niin pistin pyssyni pystyyn ja läksin perästä.
- Se oli mennyt neljä virstaa ja rajan taa. Sieltä se hyppäsi pakoon kalliota kohti. Pääsin rajalle, joki oli rajana. Joista yli noustuani yritin päälle, mutta suksen nenä töksähti pikkukantoon ja minä päälaelleni lumeen.

NYÖRIT JALKOIHIN

- Ilves pyörähti takaisin ja pääsi joen taakse Venäjän puolelle. Siellä ei ollut tapporahaa, joten otin kiinni ja sidoin rukkasnauhoin jalat kiinni. Etsin haavanrassin ja pujotin sen jalkojen välitse, vaikka se olikin hiukan vaikeaa.
- Läksin vetämään ja pidin riuvun päätä ylhäällä, jotta ilves ei yltänyt hampaillaan suksen kantoihin.
- Vedin ilvestä neljä virtaa kun sain lautaa ja loutan, sitte vasta tuli toiset. Sanoivat: " Sinä sait ilveksen yksin, myö ei kahenkaan edes nähty". He tulivat kalliolle ja ottivat pyssyn ja lähtivät minun latua myöten ajamaan, kunnes tuli talo. Panimme ilveksen loutaan.
- Aamulla lähdimme toisten ilvesten perään ja tavoitimme ne lähellä Hautavaaraa. Hyppäsivät pakoon, mutta emä rupes väsymään, ei kestänyt kuin pariakymmentä minuuttia kun se jäi suksien alle. Sidoimme kiinni ja lähimmä Koposen kanssa kantamaan Hautavaaraan.

- Rigo lähti hakemaan hevosta ja toista ilvestä. Tulimme hämärissä taloon ja saimme panna emän loutaan poikansa luo.
- Lähimmä heti kolmatta ottamaan.
- Kolmas oli lähellä kylää ja pääsimme ajamaan. Sitä seurasi vähän kova onni kun se sotkeutui keskelle kylää, jossa ei kyennyt paljon minnekin menemään.
- Akat juoksivat pellolle katsomaan.
- Saimma kaikki kiinni ja lähetimme Hernosanttiin ja saimme tuhat kaksisataa Sagsan markkaa.

VÄSYNEITÄ ILVEKSIÄ

Lähettiin takasi Suojärvelle, vettä sato kovasti ja tuli hanki. Parin viikon päivät oltiin toimettomina, kunnes rupesi satamaan lunta. Lunta tuli kämmensyrjän verran hangen päälle.

Me mentiin Muttuliin ja saatiin näkyviin ilveksen jäljet ja hiihdettiin savihaudoille asti. Siinä päästiin jo ajamaan. Ilves väsy heti ja jäi suksien alle. Sidoimme sen jalat kiinni ja menimme taloon, josta otimme kyydin Selälle. Siellä panimme ilveksen loutaan. Sitten ajoimme Palviisin hevosella Maimalammelle ja hiihdimme rajan taakse ja saimme heti jäljet seurattaviksi.

Ilves hyppäsi pakoon mutta se oli väsynyt ja meni niemeen. Kaveri meni jälkiä myöten ja minä suota myöten niemen eteen. Ilves lähti ylittämään suota ja minä en mennyt perässä ennen kuin ilves meni hiukan etemmäksi. Sitten hyökkäsin. Ilves ei jaksanut nelistää, vaan pyörähti takaisin. Siellä tuli Koponen vastaan ja ilves hyppäsi taas pakoon. Viimein se oli niin väsynyt, että kaatua retkahti väkipalan päähän.

Menimme ilveksen luo ja se hengitteli silmät ummessa ja sidoimme sen kiinni. Lepuuttelimme puolisen tuntia ja lähdimme kantamaan Maimalammille. Siellä pistimme ilveksen rekeen ja ajoimme Selälle toisten luo.

PIKKUINEN KARHU

Suvi tuli ja niin emme kyenneet viemään ilveksiä viemään Sortavalaan. Oli pakko jättää kesään koko reissu. Tulin kotiin ja sain tietää, että pieni karhu oli kävellyt Olkkosenvaarassa. Lunta oli vain vähän, mutta hiihtokeliksi saakka kuitenkin. Hiihdin Vaaranpään Ikosen luo. Menimme jo samana iltana karhun jäille. Karhu oli levitellyt kaikki kusiaispesät. Päätimme kiertää ja kohta koirat löysivät otsonpojan. Neljä koiraa ahdisti karhun ja se pakeni närepehkoon.

Siihen sen sitten ammuin. Panimme korentoon ja lähdimme kantamaan pihaan. Vaan paha oli kantaa kun lunta oli vähän ja keli huono. Niinpä teimme juurakkoon tulet ja sitten otin karhulta nahan. Lähin kotiin ja aloin kalatella.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´KARHUA AMMUTTIIN KUIN SIKAA´

- Tuli syksy, ammun lintuja ja sain myös kaheksan sarvaa eli saukkoja ja pari näätää. Olin kahdenkymmenen kaheksan vuojen alulla. Viijestoista päivä joulukuuta kreivi kirjoitti, että he tulevat Sortavalaan ja ovat kolme viikko kautta.
- Sitten kreivi kirjoitti, että ei pääse tulemaan ja kehotti meitä menemään maakyliin, jotta elantomme tulee halvemmaksi. Mäntiin Suistamolle Rigo Kirjavaiseen ja oltiin kuusi viikkoa, eikä kreivi tullut.
- Tapomma ilveksen ja sitten mänimme Käsnäsille ja saimme ilveksen elävänä sekä parin päivän päästä toisen. Lisäksi saimme kaksi ilvestä tappamalla.

SUOT KUIN KARJOTIET

- Siellä oli karhu salolla, jota ajelivat koko talven soita ympäri - ne oli kuin karjotiet. Sitten möivät herroille, mutta eivät nämäkään saaneet tapettua vaikka pari päivää ajoivat. Herrat tulivat meitä hakemaan josko lähtisämme ajamaan.
- Myö lähettiin ja koirat rupesivat kohta haukkumaan ja myö hiihettiin aukeelle suolle etupuolelle vastaan. Siellä polulla ooteltiin ja se tulla hintteli aivan eteen. Otimma vastaan kunnialaukauksin.
- Keräsimme risuja ja teimmä tulet ja kannettiin pökkelöitä ja mitä irti saatiin ja käytiin istumaan. Istuimme siinä toista tiimaa kunnes herrat tulivat. Herrat tarjosivat tappajais- kotskuja ja sitten mäntiin kylään. Herrat lähetti neljä miestä hakemaan karhua. Karhu oli suuri, vaan hyvin laiha, ei kun luut jäljellä, kun sitä oli koko talvi ajettu.
- Se yönseutu pijettiin harjakkaisia ja sitten taas lähettiin ilveksiä etsimään.

ILVEKSIÄ JA KARHUJA

- Saimmekin ilveksen jälet Resun kylän luota ja lähimmä jälille. Ilves alko pyörittämään, viimein pääsimme päälle, kun ilves hyökkäsi minun päälle.
- Paikalle tuli kaverini ja sijoimma ilveksin kiinni ja veimme taloon. Otimme kyyjin kortteeritaloomme ja pääsimme toisten metsämiesten luo. Täältä otimme kyyjin Sysköjärvelle ja siitä Sortavalaan. Ilvekset lähetettiin Hernosanttiin.
- Otimma saman kyytimiehen käyttämään pihassa ja palasimme takasi Salmiin. Hiihimmä Tulemajärveen rajan taa. Sieltä tuli Kivijärveltä muuan Velgeepää hakemaan karhun tapantiin. Heillä oli karhu karannut pesältä. Olivat ajaneet viikkokauven päivät, eivätkä saaneet.
- Sitte lähettiin kyytissä sinne oli viisitoista virstaa. Mäntiin karhun jälille, koirat pääsi heti jälille, ne tiesivät mitä sieltä löytyy. Myö koitimme perässä männä minkä voimme. Viimein rupesi koirien haukku kuulumaan. Pääsimme sinne, jossa koirat haukku yhdessä kohtaa.
- Karhu oli männyt kallion sopukkaan suojatakseen itseään koirilta. Karhu oli hyvin arka, alle satakiloinen. Ei tarvinnut yhtään, sai ampua kuin sikaa.
- Venäläinen kummasteli koiria ja sano, että jos heillä olisi noin hyvät koirat he tappaisivat joka vuosi pari karhua. Sitten toi takasin Tulemalle ja piti pirun hyvät pirtuharjakkaat.

EMÄNNÄT YÖKÄSTELIVÄT

- Siten suvesi joka toinen päivä ja lähettiin metätellen vajumaan kotiin päin. Tulimme Haavanselkään ja siinä oli Jaakkosilla karhunkierros. " Siinä oisi karhu, voisi olla vaikka kuinka lähellä!" Heillä ei ollut koiria, jotka haukkuisi karhuja. "Jos lähettä etsimään niin pannaan porukkaan".
- Lähimmä sitten kierrosta etsimään. Hiiheltiin siinä pari tuntia, mutta ei ollut karhua kierroksessa. Sitte koirat mäni suon toiselle puolen ja rupesivat haukkumaan.
- Mäntiin sinne ja nähtiin kuinka koirat olivat ajaneet karhun makaamasta. Lumi oli pohjaa myöten märkää ja karhu töyttelehti koirille murahdallen eestaas.
- Tehtiin pari laukausta ja karhu paino pään lumeen ja jäi siihen. Karsimme havuja päälle, jotta ei yöpakkasen aikana jäädy jos yöllä kylmää kun päätimme hakea aamulla reellä. Ei kylmännyt, joten täyty nylkeä metsään.
- Painoa karhulla oli ainakin 150 kiloa. Otimme lihaa sopoksi taloon, mutta akat eivät aikoneet antaa pataa karhunlihan keittämiseen. Isäntä söi ja lupasi kantaa kaikki lihat metsästä pois.
- Naiset vain yökästelivät: " Kaikkihan paholaisillen kelpoovaa". Ostimme isännän osan ja maksoimme 70 markkaa. Lähdimme hiihtelemään nahka selässä ja tulimme Jalanvaaraan. Kaksonen osti nahan 300 markalla.
- Siitä tulimme Kokkarin kylään ja huomasimme, että taas oli karhu kulkenut edellisyönä Kilpijärveen päin. Koirat tavoittivat karhun ja rupesivat haukkumaan hyvin etäällä. Vaan kun oli pimeä oli meidän mentävä taloon. Koirat tulivat aamulla neljän aikoihin pois. Satoi vettä kovasti ja lunta oli liian vähän.
- Täyty hylätä.
- Lähin kotiin.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´KARHU-VIETORA JA ITEK KARHU´

- Oli kolmaskymmeneskolmas vuosi. Lumen tultua alottelin kettuja pyytää ja lajinverran kärppiä myös sain. Sain myös neljä näätää ja kävin rajan takana kolme hirveä kaatamassa, annon tietysti naapurille. Nahkat aina möin sitten keväillä.
Ketunpaloja rupesin keräämään pois, oli ahma sattunut ketun vetoon. Rupesi sitä kaivelemaan, löysi palon ja kaatu hiihen.
-Tuli kesä ja syksy ja minä ammuin lintuja ja mitä eteen sattu. Olin kolmenkymmenen neljän vanha ja taas pyytelin kettuja.
Kettuja oli hyvin vähän. Rupesivat loppumaan lähiseutuvilta, joten mänin rajan taa. Sieltä sain viisi päätä ja väliaikoina sain pari hirveä. Venäläiset vetivät lihapalkalla salolta pois ja toivat pihaan asti Möhköltä tavaraa käydessään.

HYVIÄ LINTUSAALIITA

- Tuli jälleen syksy ja tein samaa kuin muinakin syksyinä: lintuja ammun kovasti, oravista en välittänyt. Ostin joka syksy lammas- ja vasikannahkoja.
- Olin kolmenkymmenen kahdeksan vanha ja kävin Venäjällä peuroja tappamassa neljänä talvena perätysten. Kettuja tapoin myös peuran rontoloilta.
- Ehrukaisella oli karhunkierros, mutta eivät sitä löytäneet sinä talvena. Keväällä se mäni yliaikaiseksi ja karhun sai tappaa kuka vain. Lähettiin sitä etsimään. Minä tiesin, että se ei ole siinä heijän kierroksessa. Aina oppimaton kiertää pohjukan ja karhu jääpi ulkopuolelle.
- Mänimme kierroksen luo. He olivat etsimässä kierrosta ja kun kuulivat suksien kahinan tulivat meijän luo ja pyysivät meijät etsimään karhua. Me etsimme loppupäivän sitä tyhjää kierrosta.
- Minä kysyin: " Mistä päin karhu tuli?"
- He sanoivat, että karhu oli tullut suon poikki.
- Silloin minä tiesin mitä kohti karhu oli männyt. Miehet lägsivät pihaan ja me lähettiin pois kierroksesta. Vietoran ja minun koirat lähtivät ajamaan jänistä. Niitä huuveltiin hämärään asti, viimein tulivat.

KARHUN PESÄLLÄ

- Läksimme etsimään keloo tulipuuksi kun minun koira rupesi haukkumaan. Sanon: "Jo löysi karhun!" Vietora ei uskonut.
- Minä läksin kiireesti hiihtamaan. Karhu oli parin kilometrin päässä. Pääsimme luo ja sitten vasta Vietoran koirat hyppäsivät haukkumaan. Silloin karhu hyppäsi pesästä pois ja läksi kaalaamaan pehmeessä sipsussa.
- Emmä ampuneet kun oli vain vajaan vuuven vanha koira, jotta se oppii. Karhu kaalo kankaan yli ja rupesi korpeen laskeutumaan. Siinä oli paksu kelo. Minä sanon: " Kun mänee tuon juureen sitten ammutaan. Kun menee korpeen siellä ei enää näje ampua."
- Kun karhu pääsi kelon juureen silloin minä tagaa paukasin. Siihen lysähti. Sitten Vietora ampu käpälästä kynnet, kun sillä jäi käpälä lumen päälle syrjään.
- Minun kuula mäni pitkin karhua ja suusta vielä keloon. Vietora ampu melkein puolen metrii sivuun kuolleesta karhusta.
- Kelo kaadettiin ja tehtiin tuli ja sitten ruvettiin nylkemään ja kahvija keittämään. Siinä oltiin yö. Aamulla otimme karhunlihaa ja tulimme Emelinvaaraan ja lihaa pantiin pata täyteen kiehumaan.
- Sitte pari talvee kävin Venäjällä hirvijä ja peuroja tappamassa. Sain myös kettuja ja pari ahmaa. Lihat toin pihaan ja möimmä kansakoululle ja kuka vaan osti.
- Tuli kesä.

- - - -

Hukka-Pekan muistelmia:

´KARHU-VIETORAN KANSSA METÄLLÄ´

Vuosisadan alkukymmenillä oli Ilomantsissa kolme suurriistan metsästäjää: Pekka Ikonen eli Hukka-Pekka, Teppo Kanninen ja Feodora eli Karhu-Vietora Maksimainen.
Näistä jälkimmäisin oli talvisodan aattona tullut tunnettu henkilö, sillä silloinen Pohjois-Karjalan Rajavartioston komentaja everstiluutnantti Erkki Johannes Raappana metsästeli Karhu-Vietoran kanssa Vuottoniemellä.

Karhu-Vietora puolestaan vieraili Raappanan luona Onttolassa. Raappana kirjoitti lukuisia juttuja Vietorasta ja keksi tuon kuuluisan tittelin " suurriistan metsästäjä".
Metsästäjät olivat silloinkin omista taidoistaan ylpeitä eikä kaverille heltiä hevin tunnustusta. Päinvastoin kaverin mahdolliset epäonnistumiset tuotiin silloinkin ujostelematta esiin.

KETTUJA JA NÄÄTIÄ

- Olin kolmenkymmenen vanha ja teki mieli kettuja tappamaan. Hommasin myrkkyä ja vein myrkkysyöttejä Möhkön takaisille saloille. Aamulla kävin kokemassa ja kaksi oli kaatunut, muyistelee Hukka-Pekka Ikonen metsästysreissujaan.
- Tulin kotiin ja laitoin suuremmassa määrin lisää syöttejä ja pyytelin koko talven kettuja. Saaliiksi sain kolmekymmentä kettua. Sitten tuli syksy.
- Pari saukkoa oli kulkenut pihan läheltä, mänimme perästä. Saimme kiinni Paastojoesta ja vähän myöhemmin saimme kolme lisää. Sitte tuli pakkaset.
- Talvella ilmaantu näätijä ja me ruvettiin niitä ajelemaan ja tappamaan. Ensimmäinen hiukan kiukasti, mutta sitten alko käyttämään ja saimme kaksikymmentäkuusi.
- Pyytelin kettuja samalla aikaan ja koko lopputalven. Sain kettuja kaksikymmentäneljä.

KOIRA TOI KARHUN

- Tuli kovat hanget ja sain tietää, että Haukivaaran miehet ovat ajaneet karhua Paastojärven salolla. Mänin Vaaranpään Ikosen luo ja lähettiin etsimään karhua. Hiihettiin Honkalammille ja siitä Lahnajoin vartta ylöspäin. Muutamassa kankaassa rupesi koira haukkumaan ja myö kiireesti hiihettiin ääntä kohti.
- Karhu ja koira tulivat vastaan, eipä tarvinnut ajaa. Parin vuoden vanha karhu se oli. Nylettiin ja lähettiin Vaaranpäähän, sielläkin oli karhun jäjet. Emme tienneet olivatko jäljet ajattevan vai vereksen karhun. Sitten tuli suuri suvi ja heitettiin metästys pois.
- Oli kolmaskymmenes toinen vuosi. Tuli taas syksy, lintuja ammun taas ja mitä muuta riistaa sattu eteen. Sitten sato lunta ja taas pyytelin kettuja, mutta niitä oli vähän. En saanut kun kahdeksantoista, vaikka kävin rajankin takana.

VIETORA AMPUI OHI

- Tuli kevät ja minä olin Vuottoniemellä, jossa Vellivaaran Pussiset oli päivän ajelleet karhua Vuottojärven päähän asti. Hankavaaran Antti Nykänen iltasella toi meille siitä tiijon.
- Myö voijjettiin sukset ja mänimme sinä iltana jälille yöksi. Meitä oli seitsemän miestä, melkein koko kylä.
- Aamulla lähettiin noutamaan. Aukeella ei jälet tuntunna kun oli hanki ja sakeella vain tuntu. Miehiä erosi vähitellen, ei jäänyt enää kun neljä miestä.
- Nouvettiin Retavaaraan asti, rupesi jälkiä sotkemaan. Minä sanon: " Nyt on karhu lähellä!"
- Otettiin voitaleipää. Jälet mäni pieneen hateloon. Minä sanon Pekalle ja Vietoralle: "Mänkee tuohon lahukkaan, myö Nykäsen kanssa kierretään ympäri toiseen lahukkaan!"
- Rupesivat huutamaan, että täällä on jäljet. Myö mänimme kiireesti heitä kohti kun ampua pamauttivat.
- Hetken päästä Vietora tuli meitä vastaan hatuttomin päin. Vietora näki meidät ja sano: "Tule väleen, karhu tulee päälle!"
- Minä luulin, että meitä narroovat, kun ei näkynyt mitään. Vähän mäntiin ja sitten rupesi näkymään kun karhu sipsussa mukkelehti. Ei se ollut päälle yrittänyt, vaikka hiihtivät pakoon. Olivat ampuneet karhusta ohi.
- Mänimme lähemmäs kun Vietora rähisi ettei saa männä kun karhu tulee päälle. Ammuin, mutta luoti meni haavan vesaan ja katkaisi karhun etulavan. Menin aivan kantaan ja ammun. Siihen lysähti.
- Vietora ampu vielä seitsemän kertaa ja Nykänen ampui yhen kerran. Tehtiin tuli ja rupesimme nylkemään. Kuulan reikiä ei ollut kuin kolme.
- Vietora sanoi, tämä reikä on hänen. Minä sanoin: "Ei ole, se on Nykäsen rihvan reikä!" Vietora ei uskonut vaan kiisti omakseen.
- Saatiin nahka pois ja minä puukolla kaivoin kuulan. Sanon: " Kato nyt, onko se kiväärin kuula. Ei se ollut. Vietora oli ampunut kaikki seitsemän luotia ohi."
- Tulimme kylään, peijimme nahkan ja kuivasimme. Tuli kesä.

- - - -

Erkki A. Sivosen kirjoituksen pohjalta luvan saaneena merkitsi muistiin: Kauko Kangas