Jalkamatkoja Raja-Karjalassa

Olof Enckellin muistelmia

- "Kun suuntasin kulkuni Salmiin, Suojärvelle ja Ilomantsiin, tapahtui se sen vuoksi, että tiesin perehtyväni siellä suomalaiseen isänmaallisuuteen sen aktiivisimmassa muodossa ja pääseväni kosketukseen itäisen rajaseutumme suurten ja koko isänmaalle tärkeiden kysymysten kanssa", toteaa Olof Enckell 1939 kirjassaan Rajan vartio, jalkamatkoja Raja-Karjalassa.

Hän kertoo kuinka tuli pohjoisen Suojärven erämaista Ilomantsiin ja ei havainnut mitään huomattavaa muutosta olosuhteissa.

Todellisuudessa alkuperäinen kreikkalaiskatolinen asutus jatkui pitkälle muinaisen Ruotsin Karjalan alueelle. Luterilaisuus ja suomalais-savolainen vaikutus tulee lännessä hallitsevaksi vasta Möhkössä ja pohjoisessa Naarvanvaarassa.

- Lähimmät koillisen Ilomantsin kylät, Lutikkavaara, Kuolismaa, Liusvaara, Vuottoniemi ja Hattuvaara edustavat muinaiskarjalaista elämänkatsomusta ja kulttuuria.

- Vanhanaikainen karjalais-novgorodilainen rakennustyyli on tosin jäljettömiin kadonnut. Mutta tsasounat ovat jäljellä ja kieli on paljon säilyttänyt omaperäisyyttään.

LIUSVAARAN MARTISKAISET

"Ilomantsin kylistä opin parhaiten tuntemaan Liusvaaran eli Liuvuksen, josta tuli ensimmäinen levähdyspaikkani Salmijärven jälkeen", kertoo Enckell kirjassaan. Olof Enckell kertoo kuinka hän Liusvaaraan tultaessa kiinnitti huomiota siihen, että kylän väellä oli kaikilla sama sukunimi, Martiskainen. Hän kertoo myös kuinka saman nimisiä kyläläisiä piti kutsua etunimellä. Puhuttiin Ipusta, Feudorasta, Jefimistä, Jermeistä, Kuismasta, Ontreista, Rikosta, Semusta, Tarssista, Timosta, Vahrosta ja Vetasta. Liusvaarassa oli paljon käytössä myös liikanimiä, kuten Suutari, Parta-Iivana ja Lahen-Iivana. Martiskaisten kertoo Enckell olevan ulkonäöltään ja varreltaan komeita. "Hyvin monella suvun tummista neidoista olisi varmaan hyvät mahdollisuudet melkein missä tahansa, missä kiinnitetään huomiota suloon ja kauneuteen." Näin tuumi helsinkiläinen Olof Enckell kylän naiskauneudesta Liusvaaran kylässä vuonna 1938 vieraillessaan.

PARTA-IIVANA "NUORI" UKKO

Parta-Iivanan Olof Enckell tapasi kulkiessaan Liusjärven järven rantaan. Kohtaamista Enckell kuvaa seuraavasti: - Eräänä päivänä mennessäni Liusjärven rantaan tuli vastaani pitkäpartainen ukko. Suuntasin askeleni suoraan häntä kohti ja sanoin:
"Hyvää päivää, hyvää päivää, sinä olet varmaankin Parta-Iivana?"
Ukko näytti olevan hiukan hämillään, pysähtyi ja vastasi:
"Katso, kuin miut tunsit! Kenpä sie oot?"

Enckell kertoo kuinka Parta-Iivana valitti mujen puutetta. Enckell kertoo Parta- Iivanan olevan nuoremman näköisen kuin mitä ikävuosista voisi päätellä. Ukko on jo kahdeksannella kymmenellä, mutta on edelleen voimakkaan näköinen. Sukkelakin Parta-Iivana on kieleltään, sillä hän tuumaa siloisuudestaan, että: "Mi nuorelta ta raikkahalta näyttäy, suattau olla vanha. Pienet ta sievät kivet on niinikäh vanhat", tuumi Parta-Iivana.

LEINON LIUSVAARA

Suuressa elämäkertateoksessa Eino Leino, Runoilija ja ihminen ( 1932 ) L. Onerva kertoo runoilijan oleskelusta Liusvaarassa tuntemattomana, kahdeksantoistavuotiaana ylioppilaana.

Eino Leino asui Feudora Martiskaisen mökissä ja ahkeroi oppiakseen karjalan murretta. Leino kertoi myöhemmin, että hän vielä jotenkuten oli saanut selvän miesten mietteistä ja jutuista, mutta vanhojen eukkojen lavertelut olivat menneet aivan yli ymmärryksen.

Leino on itse kertonut kuinka hänellä oli tapana seurustella kylän lasten kanssa ja huvittaa heitä piirtämällä kuvia, jotka esittivät Liusvaaran kylää taloineen ja haasioineen. Kylän lapset halusivat Leinon piirtävän myös mullikan.

Liusvaarasta Eino Leino matkasi Megriin ja edelleen Pielisjärvelle. Tältä matkalla Leino todennäköisesti kiinnostui Simo Hurttaan. Tuloksena oli runoja ja näytelmä.

KALMISTOT JA LAPSET

Olof Enckell vietti jonkin aikaa Pahkalammilla kapteeni Kivikon vieraana. Pahkalammilta hän lähti Vuottoniemen kylään tapaamaan kuulua karhunkaataja Feudora Maksimaista. Feudora oli tuolloin kuusikymmenvuotias todellinen erämaan valtias.

Vuottoniemellä helsinkiläinen Olof Enckell koki todellisen kulttuurishokin. Varsin heikoksi osoittautuu myös Enckellin tietopohja kreikkalais-katolilaisuudesta.
Ohessa Enckellin muistiinpanema katkelma.

- Luulen, ettei ole surullisempaa ja ahdistavampaa nähtävää kuin kreikkalais-katolisten erämaakylien hoitamattomat ja rappeutuneet kalmistot itäisellä rajaseudullamme. Mutta miksi pidettäisiinkään huolta kuolleista siellä, missä hädin tuskin voidaan tyydyttää niidenkään elämäntarpeita, jotka vielä ovat elossa.

Kylätiellä Enckell tapasi kylän lapsia ja ihmetteli miksei mikseivät lapset ole koulussa. Vaelluskumppanina ollut rajasotilas valaisi Enckelliä kertoen, että lapset ovat odottamassa kylään tulevaa kiertokoulun opettajaa. Koulua ei Vuottoniemessä ollut, joten opetuksen antoi kiertävä opettaja.

FEUDORA MAKSIMAINEN

Feudora Maksimaisen Olof Enckell tapasi syyshallan puremia perunanvarsia tutkimasta. Maankuuluisa karhunkaataja pyytää Enckelliä sisään pirttiin. Pirtissä Enckell avaa reppunsa ottaen esille paloviinapullon.

Enckell viipyy paloviinaa Feudoran kanssa naukkaillen useita tunteja pirtissä. Feudoran vaimo Mari tarjoaa vastapyydettyjä muikkuja. Paloviina ja muikut karkottavat miesten mielestä syksyisen apeuden ja sumuisen epäselvät ajatukset.

- Paloviina ansiosta sain nähdä Feudora Maksimaisen sellaisena kuin hän todellisuudessa on, enkä sellaisena, miltä hän minusta ensin näytti, nähdessäni hänet kolealla, tuulisella perunapellolla.

- Tämä kalpea, viluinen, vanheneva mies sai takaisin oikean hahmonsa; näin hänet silmäini edessä sellaisena, millainen hän oli ollut voimansa päivinä: nopea, huimapäinen, mutta rauhallinen ja varma rajussa voimassaan. Se ei ollut mikään päihtymyksen luoma harhakuva, sillä muistan hyvin, että paloviina päinvastoin teki meidät asiallisiksi ja selviksi. Feudoran ääni muuttui syvemmäksi ja rauhallisemmaksi hänen kertoessaan suurista laajoista erämaista.

- Sain sen vaikutelman, että Feudora tiesi suunnilleen kaiken mitä ihminen voi tietää karhusta ja ilveksestä, ahmasta ja peurasta. Hän ei kerskannut kaatamiensa petojen lukumäärällä, hänen harrastuksensa olivat ilmeisesti paljon syvällisempiä ja puhtaampia.

- Feudorassa oli jonkin verran tiedemiestä ja luonnonfilosofia, ja hän hauskutti minua yksityiskohtaisilla petoeläinten ruokajärjestelmillä ja muiden elintapojen kuvauksilla.

- Jos Feudora olisi ollut kynämies, olisi hän varmasti voinut saavuttaa mainetta Karjalan erämaita kuvaavalla "Viidakkokirjalla". Aineksen erääseen merkillisimpiä lukuja hän olisi saanut muutamasta brutaalista erämaanäytelmästä, jonka todistajana hän kerran oli ollut. Hän oli seissyt suon laidassa ja nähnyt kiimaisten uroskarhujen vartioivan naarasta, joka makasi ja piehtaroi pehmeässä sammalessa.

Näin muistelee Olof Enckell kirjassaan.
  

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas