Kalastus

KALA ANTOI SÄRVINTÄ

Vaikka metsästys oli rajakarjalaiskylissä hyvin suosittua oli kalastuksella huomattavasti suurempi taloudellinen merkitys kuin metsästyksellä. Kala ruokki katovuosina rajakylien asukkaat. Kalaa pyydettiin ja syötiin myös silloin kun kaskiviljelykset antoivat hyvän sadon. Kala oli myös haluttu kauppatavara ja rajakarjalaiskyliltä vietiin kalaa myyntiin aina Sortavalaa myöten.

Onkimisen lisäksi kalaa pyydettiin pajusta valmistetuilla katiskoilla ja vitsas merroilla. Suurimmat saaliit saatiin verkoilla ja nuotilla. Syysöinä tuulastus antoi myös saalista ja syysjäillä kolkkakalastus oli myös nuorten poikien, mieluinen kalastusmuoto.

Nuottapyyntiä harjoitettiin muodostamalla nuottakuntia, joissa oli useita osakkaita. Vuoden 1637 arvioinnissa todettiin Ilomantsissa olleen vähän nuottaveneitä. Arviointi tuskin koski jokaisen perheen pieniä, myös nuottauksessa käytettyjä, soutuveneitä.

Kalavedet saattoivat olla pitkänkin matkan päässä, sillä kaikkien kylien lähellä ei ollut hyviä kalavesiä Niinpä Hattuvaaran ja Möhkön takaisesta, nykyisin rajan taakse jääneeltä alueelta, Lutikkavaarasta nuottakunta tuli nuotalle Ilajanjärvelle.

kala.jpg (27957 bytes)
Korpijärvi antaa kalaa. Taustalla Salosen talo.

VIIKSINSELÄN PYYNNÖT

Viiksinselän rantamilla sijaitsevat kylät kalastivat kukin omilla alueillaan. Melaselkäläiset kalastivat madetta muutaman kilometrin päässä kylästään. Mutalahtelaiset vetivät nuottaa Jylmäkössä.

Ostronsaarelaiset vetivät nuottaa kotisaarensa lähettyvillä ja kalastivat madetta saarensa lähettyvillä. Ostronsaaren lähellä sijaitsevia muikkuapajia kävivät verottamassa myös Veitsisyrjän, Melaselän ja Nehvonniemen kylän asukkaat.

Nehvonniemen asukkaiden varsinaiset nuottausapajat ovat vuosisadat sijainneet kylän läheisellä Haapajärvellä.

Kalastuksella oli Viiksinvesistön rantakylille suuri merkitys, sillä kalaa käytiin myymässä aina Sorvalaa myöten. Sortavalan suunta olikin näiden kylien kauppasuunta, sillä Ilomantsiin ei ollut tietä ja Ilomantsin kauppojen tarjonta oli varsin vaatimatonta.
  

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas