Elämää Kuolismana korvessa

ELÄMÄ KUOLISMAAN KORVESSA OLI KARUA

Kuolismaan takamailla olevaa Kuuttivaaraa asusti Pekka Tanskanen vaimonsa kanssa. Pekka oli kulkeutunut metsien tarkastusmatkalla Kuuttivaaraan ja tekaissut vaaran kupeeseen savusaunan.

Pekka mieli Kuuttivaaraan ja sai esimieheltään metsänhoitajalta luvan hankkeelleen. Niin Pekka oli muuttanut vaimonsa kanssa huhtikuun hankiaisilla Kuuttivaaraan ja asettuivat asumaan savusaunaan.

Kesän koittaessa alkoi Pekka vaimoineen rakentaa tukikohdakseen metsänvartijan pirttiä ja kasketa viljelykseen sopivaa vaarankuvetta. Vuosien vieriessä talo vaurastui ja pirttiin tuli iloisia ääniä pienten jalkojen tepastellessa leveiden siltalankkujen päällä. Taloon syntyi poika ja tytär.

SUKSILLA POGOSTALLE

Eräänä päivänä Pekka sai aluemetsänhoitajalta kutsun tulla pääsiäispyhänä Ilomantsin Pogostalle. Pekka tervasi sukset, sillä Kuolismaalta pääsi vain hiihtäen ja Pekkahan asui vielä syvemmällä erämaassa.

Hyvin luistivat Pekan juuri tervatut pitkät sukset ja joutuisasti mies sujutteli korven läpi aluemetsänhoitajan luo. Aluemetsänhoitaja kertoi Pekalle, että tämän pitää tulla kirkkoon, jossa hänelle myönnetään mitali kolmenkymmenen vuoden uskollisesta ukko-kruunun palvelusta. Mitalin Pekka saisi kirkonmenojen jälkeen koko seurakunnan läsnäollessa. Mitalin saanti lämmitti Pekkaa, olihan se annettu moitteettomasta palvelusta ja uskollisuudesta.

Saatuaan mitalin Pekka viipyi yön yli Pogostalla, sillä hänellä oli tarkoitus samalla asioida apteekissa. Pekka käväisi myös muutamassa kaupassa ostellen pyyntönahoista saamillaan rahoilla taloudessaan kipeimmin tarvittavia tavaroita. Kauppareissun jälkeen oli jo kiire kotiin ja niin mies palaili takaisin Kuuttivaaraan ja jatkoi arkista aherrustaan.

TAUTI ISKEE

Vierähti useita vuosia ja elettiin vuotta 1919, kun maassa riehuva espanjan tauti löysi tiensä myös Kuuttivaaraan. Pahimmin tauti iski metsätöitä tekevään Martti-poikaan ja nujersi hänen elämänliekin.

Oli luminen talvi, joten ruumiin kuljettaminen yli viiden penikulman päässä sijaitsevaan hautausmaahan Möhköön ei onnistunut. Ruumis siirrettiin riihen odottamaan sopivia kelejä.

Tauti levisi muihinkin talon asukkaisiin ja joulukuun puolivälissä kuoli Pekan vaimo. Saman kohtalon kokivat Iida-tytär ja hänen kolmivuotias poika. Tauti iski myös Pekkaan, eikä hän kyennyt hoitamaan talon askareita. Pirtti kylmeni isännän maatessa uunin päällä sairasvuoteellaan. Lehmät jäivät myös hoitamatta ja ulkona viihtyvä koirakin sai tulla omin neuvoin toimeen.

NAAPURI AUTTAA

Vaaksauksessa Suojärven korpikylässä asusteleva Juppi-niminen mies alkoi ihmetellä jouluviikolla vaimolleen mikähän Kuuttivaaran asukkaita vaivaa kun heistä ei kuulu mitään. Vaimonsa kanssa asiaa aamupäivän sottailtuaan Juppi päätti lähteä katsomaan kuinka Kuuttivaarassa oikein elellään.

Juppi pisti sukset jalkaansa ja kontin selkäänsä lähtien taivaltamaan naapuriin. Matkaa talojen välillä oli penikulman verran ja kauankos sitä luistavin suksin taivaltaa.

Kuuttivaaraan tultuaan Juppi huomasi heti, että jotain on pahoin vialla kun talon pihalla ei ole yhtään ihmisjälkeä. Kuuttivaaran koirakin pöllähti paikalle haukkuen pirtin ovella, jonka avattuaan Juppia kohtasi lohduton näky. Iida-tytär makasi poikansa kanssa hengettömänä talon porstussa.

Avattuaan tuvan oven havaitsi Juppi hämärässä pirtissä kuolleen emännän. Talon isäntää huhuillessaan Juppi kuuli heikkoa voihketta pirtin kivisen uunin päältä, josta talon Pekka isäntä löytyi heikkokuntoisena. Juppi kiiruhti etsimään kuumepulveria ja juotti sitä kuumehoureiselle Pekalla.

APUA HAKEMAAN

Juppi peitteli sairaan pirtin sängystä löytyneellä lammasnahkavällyllä ja kiirehti juottamaan navetassa huutavia lehmiä ja lampaita. Juppi siivosi navetasta lannat, lypsi lehmät ja jätti lehmät ja lampaat syömään heinää ja lehdeksiä.

Käytyään vielä juottamassa Pekka-isännälle kuumelääkettä palasi Juppi kotiinsa Vaaksaukseen, josta hankki apua naapurilleen. Vielä samana iltana palasi Juppi takaisin Kuuttivaaraan. Hänellä oli mukanaan Kaisa Koivunen, jonka kanssa he ryhtyivät siirtämään kuolleita riiheen ja lämmittämään pirttiä.

HILJAINEN JOULU

Jouluaattona halusi Pekka nousta pirttiin petatulta sairasvuoteesta ja syödä toisten kanssa aattoaterian. Mies puettiin pyhätakkiin, jonka
Rintapieleen oli kiinnitetty Pekan kirkossa saama mitali.

Jupin ja Kaisan tukemana Pekka istuutui pöydän ääreen. Lampun ja kynttilän valo levittäytyi hämärään tupaan.

Pekka pyysi eteensä talon vanhan nahkakantisen raamatun, etsi jouluevankeliumin ja alkoi lukea vapisevalla äänellä: "Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky..." virke katkesi kesken ja Pekka jouduttiin taluttamaan takaisin vuoteelleen.

Viikosta toiseen piti sairaus Pekan vuoteessa. Eräänä huhtikuun iltana tuli Vaaksauksesta neljä miestä, mukanaan suksiahkiot. He naulasivat lauta-arkut, asettivat vainajat niihin. Yövyttyään talossa miehet tekivät aamulla lähtöään hautausmaalle, johon kolme kuuttivaaralaista oli tarkoitus haudata.

Pekka nousi Kaisan tukemana jättämään rakkailleen hyvästejä. Kun saattue lähti liikkeelle risti Pekka kätensä sauvansa ympärille ja sanoi: "Herra antoi, Herra otti, olkoon Herran nimeen kiitetty".

Pekka palasi sisälle tupaan, heittäytyi vuoteelleen ja purskahti itkuun.
  

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas