Korpiselän rakentaminen

KORPISELÄN RAKENTAMINEN SODAN AIKANA 1941-1944

1. TALVISODAN JÄLKEEN

Talvisodan lopputuloksena kymmenen prosenttia Suomen väestöstä (noin 430.000) joutui evakkoon ja jättämään kotiseutunsa. Suomella oli edessään valtaisa siirtolaisten asuttamisurakka.

Talvisodan jälkeisten rauhanehtojen mukaan Suomi joutui luovuttamaan runsaasti aluettaan. Alueluovutukset olivat peräti 35.084 neliökilometriä eli 9 % Suomen pinta-alasta. Alueluovutuksessa Suomi menettikin 11 % maataloustuotannostaan.

Vaikka rauhanehdot olivat raskaat, oli Suomi säilyttänyt kuitenkin itsenäisyytensä.

2. NEUVOSTOLIITTO PAINOSTAA

Neuvostoliiton painostus jatkui ja se käytti vahvemman oikeutta mm. rajankäynnissä. Hyvä esimerkki on Enson teollisuusalueen ja tehtaiden jääminen Neuvostoliiton puolelle. Vahvemman oikeudella uhkailevasti käyttäytynyt Molotov vaati tehtaita Neuvostoliitolle. Suomi taipui ja raja ”siirtyi” 2 kilometriä länteen, Enson siirtyessä samalla Neuvostoliitolle.

3. VÄLIRAUHAN AIKA

Siirtoväen asuttaminen oli maan kiireisin tehtävä, sillä tavoitteena oli muodostaa yli 35.000 uutta tilaa. Ennen seuraavaa sotaa ehdittiin muodostaa vain 8.500 uutta tilaa.

Elintarviketilanne heikentyi edelleen välirauhan aikana. Elintarvikkeiden tuotantoa haittasi myös se, että alueluovutuksessa oli menetetty maan parhaita peltoja. Elintarviketilannetta heikensi myös kuivuus.

Maaliskuussa 1941 käydyissä suomalais-saksalaisissa kauppaneuvotteluissa suomalaiset toivoivat saavansa 40.000 tonnia viljaa. Saksalaiset eivät suostuneet ja vasta jatkosodan syttyminen (25.6.1941) muutti saksalaisten kannan myönteiseksi.

Ilmi Harska muistelee:

4. KIIREE KORPISELKÄÄN

Jatkosodan alettua suomalaisten joukkojen eteneminen oli ripeää ja Laatokan ranta saavutettiin jo 15 päivänä heinäkuuta. Evakoilla oli myös kiire kotiin Karjalaan. Heti kun jyrinä rajansuunnassa lakkasi kuulumasta olivat innokkaimmat lähdössä kotiin tosin ilman lupaa.

- Äiti kertoi, että juurikasvien perkaus oli kiireellistä, samoin perunat olisi mullattava. Niinpä me äidin kanssa otimme reput selkään ja ei kun tien päälle.
- Saksalaiset joukot olivat aikaisemmin motorisoituina joukkoina suomalaisten perässä menneet rajalle päin. Ja saksalaisia autoja liikkui aika usein. Niinpä mekin äidin kanssa pääsimme saksalaisen kuorma-auton lavalla Öllölästä Värtsilään menevää tietä Karvisen tienhaaraan ja siitähän ei enää ollut pitkä matka mummolaan Ruokovaaraan.
- Suuriosa evakkoon joutuneista oli valmis luopumaan pika-asutustilastaan ja palaamaan takaisin Karjalaan.
- Sanottiin, että työ siel on keviämpää kuin tääl.
- Korpiselän asunnoista oli sodasta säilynyt tai jo korjattu vain puolet. (Laskenta tehtiin 31.12.1941)
- Ensimmäiset evakot palasivat Korpiselkään 12 päivänä elokuuta. Silloin oli heinä jo menetetty, mutta sitä kerättiin kuitenkin
suojiin.
- Kaivot tutkittiin ja merkittiin ne joista voitiin vettä ottaa.
- Työryhmille tiloja puhdistavia ryhmiä oli 230 ja niissä väkeä yhteensä noin 2.000 henkilöä. Suuriosa oli lottia ja marttoja, joukossa oli myös työvalmiusnaisia.
- Korpiselän keskustassa työväentalolla oli sotavankileiri ja vankeja saatiin avuksi sadonkorjuuseen.
- Korpiselän alueelta löydettiin tynnyreitä jotka olivat täynnä hapankaalia. Se ei kelvannut evakosta palanneille, joten tynnyrit vietiin vangeille, joille hapankaali oli tuttua herkkua.

5. PALKKARAHAT NUORELLA TYTÖLLÄ

- Marraskuussa 1941 sai Suomi Karjalaan Ruotsista 10 sirkkelisahaa ja 51 sahuria. Päämajan sotilashallinto osti 10 sirkkeliä ja hankki myös 40 pärehöylää.
- Sahat soivat melkein yötä päivää ja niinpä kevääseen 1942 mennessä oli Karjalaan kunnostettu 60.000 asuinhuonetta ja 17.000 muuta rakennusta.
- Tässä vaiheessa tulin mukaan jälleenrakennustyöhön ja minut kutsuttiin Korpiselän suojeluskuntatalossa toimivan toimiston toimistoapulaiseksi. Tehtävänäni oli pitää tilastoja, tehdä Korpiselässä rakennustyötä tekevien palkkalistat ja käydä maksamassa palkat koko kunnan alueella kaksi kertaa kuukaudessa. Valtio maksoi myös omia asuntojaan rakentaville palkkaa. Tarkoitus oli periä palkka sitten aikanaan korvauksista takaisin.
- Lähdin linja-autossa Korpiselästä kohti Ägläjärveä. Kylien kohdalla tienvieressä odottivat miehet auton pysähtymistä. Minulla oli entisessä koululaukussani palkkalistat ja palkkapussit.
- Kukin mies kuittasi vuorollaan ja sai palkkapussinsa linja-auton odottaessa. Ja kun palkat oli maksettu matka jatkui seuraavaan kylän kohdalle ja palkanmaksu toistui.
- Ägläjärvelle tultuani majoituin Majuri nimisen perheen saunan laverille, johon oli minullekin varattu paikka. Sauna toimi koko perheen asumuksena. Laukku laverin alle ja nukkumaan.
- Vaikka kaikki tiesivät palkanmaksuajat ja suuren määrän rahaa, joka oli uskottu silloin 15-vuotiaan tytön haltuun, sain tehdä tehtävääni turvallisesti.

6. MUMMON LUO SAUNAAN

- Lauantaisin panin repun selkääni kello 14.00 jälkeen ja lähdin talsimaan kohti kotia Ruokovaaraan.
- Oli jo ilta kun tulin mummolaan ja pääsin saunaan. Sunnuntain iltapäivänä lähdin takaisin Korpiselkään.
- Viikon ruoka ja vaihtovaatteet täyttivät repun.
- Lepopaikkana toimi Kärnän mylly, jonka isäntäväki oli hyvin vieraanvarainen.
- Asuin Lempi Jeskasen pienessä tuvassa yhdessä Lempin ja hänen kahden tyttärensä kanssa.

7. MUUTTO KORPISELKÄÄN

- Kesällä 1942 isäni pääsi sotasairaalasta ja hieman myöhemmin hänet Vapautettiin sotapalveluksesta, kuten muukin ikäluokkansa.Haimme Korpiselästä asuntoa ja saimme asuntopulasta huolimatta asunnoksi Stepan Grigorjewin piharakennuksen.
- Asuimme siinä jonkun aikaa kunnes vanhempani ostivat Flinkmanin leskeltä tontin. Tontti sijaitsi suojeluskuntatalon ja luterilaisen kirkon välissä Miinalaiseen menevän tien varrella. Lähellä oli myös viljamakasiini.
- Rakennustarvikkeita oli puuta ja niin isä teki meille tuvan hirsistä. Keväällä 1944 oli jo kamarien pohjat valettu. Laudat ja lankut odottivat taapelissa tontilla.
- Odotimme naulojen ostolupaa, mutta sinne se jäi.

8. MANNERHEIMILLE MARSALKAN ARVONIMI

Ylipäällikkö Mannerheimillä ajatus täydellisesti pimittää 75-vuotispäivänsä oli osoitus Mannerheimin luontaisesta vaatimattomuudesta. Sisäpoliittisista ja kansan mielialaan liittyvistä syistä Mannerheimin 75-vuotisjuhlaa vietettiin kesäkuun 4. päivänä 1942 varsin näyttävästi.

Tasavallan presidentti Risto Ryti nimitti Suomen puolustusvoimain ylipäällikön Carl Gustaf Mannerheimin Suomen marsalkaksi ylipäällikön salonkivaunussa Kaukopään sivuraiteella Immolassa. Marskin onnittelijoiden joukossa olivat mm. pääministeri Jukka Rangell ja valtionvarainministeri Väinö Tanner.

” Työväestö on antanut erikoisen arvon Teidän määrätietoisille pyrinnöillenne, jotka ovat tähdänneet etenkin vuoden 1918 tapausten jättämien jälkien poispyyhkimiseen kansamme keskuudesta. Työväestö näkee, että Te näin menetellen olette ollut sen yhtenäisen rintaman vaikutusvaltainen rakentaja, joka on ollut kansamme viime vuosien taisteluiden onnistumisen perusedellytys ”, sanoin SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori onnitellessaan Suomen marsalkaksi ylennettyä Mannerheimiä.
* * *
Juhlien yllätysvieras oli Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler. Hitlerin kone laskeutui Immolaan kello 12.30.
Suomalaiset pelkäsivät, että Hitler vierailunsa yhteydessä kertoo toiveenaan, että Suomi hyökkäisi Muurmannin radalle ja Leningradia vastaan.

Hitler käyttäytyi kuitenkin hyvin korrektisti ja ei sanallakaan puutunut Suomen hyökkäystoimintaan. Valtakunnankanslerin poistuttua kello 18.30 saattoi niin päivänsankari kuin muukin suomalaisjohto huokaista helpotuksesta. Mannerheim kun oli jo sodan alkuvaiheessa ilmoittanut valtionjohdolle, että Suomi ei hyökkää Muurmannin radalle eikä Leningradia vastaan.

9. VÄKI PALAA KARJALAAN

- Elintarviketilanne oli koko maassa vaikea. Keväällä 1942 suosivat sitten jo säätkin suomalaisia ja elintarvikepula hiukan helpotti. Karjalaan oli väkeä jo palannut 90.000 henkilöä.
- Asemasotavaiheen aikana myös sotilaat osallistuivat Karjalan jälleenrakentamiseen. Sotilaat rakensivat joukko-osastojen komentajiensa luvalla hirsikehikoita, jotka lahjoitettiin oman yksikön kaatuneitten omaisille ja sodassa invalidisoituneille.
- Lahjoitettuihin taloihin naulattiin kilpi, jossa kerrottiin lahjoituksen antaneen yksikön nimi.
- Vuoden 1942 loppuun mennessä lahjoituskehikkoja oli jo 830.

10. KORPISELKÄ SIVILIHALLINTOON

- Vuoden 1943 alussa Korpiselän kunta siirtyi siviilihallintoon.
- Rakennustoiminta Korpiselässä siirtyi Laatokan-Karjalan maanviljelyspiirin alaisuuteen.
- Rakennusmestari kävi ainakin kerran viikossa kullakin rakennustyömaalla, joita suuren pitäjän eri kolkilla oli käynnissä kymmenittäin.
- Kulkuneuvona rakennusmestarilla oli vain polkupyörä, joten oli tarkoin harkittava mihin milloinkin menee.
- Ortodoksikirkko korjattiin kesällä 1943, jolloin kirkon uunit purettiin ja uudet muurattiin tilalle.
- Kirkon lattiat myös korjattiin koska venäläiset olivat käyttäneet kirkkoa hevostallina.
- Kirkon korjauksen valmistuttua pidettiin vihkiäisjuhla.
- Korpiselän kirkonkylässä oli myös luterilainen kirkko, joka oli säästynyt pienillä vahingoilla, joten se saatiin nopeasti korjattua.

Korpiselän ortodoksinen kirkko sisältä

Näin kaunis oli Korpiselän luterilainen kirkko

11. SUOMEN HUOLTO AVUSTI

- Suomeen perustettiin Suomen Huolto, joka otti vastaan ulkomailta saadut lahjoitukset ja hoiti niiden jakelun, sekä kortistoi annetun avun.
- Vuosittaisen kansanavun keräyksen tuotto jaettiin myös Suomen Huollon kautta.
- Jatkosodan aikana ei enää saatu Amerikasta paketteja, mutta niitä tuli Ruotsista ja Tanskasta.
- Jopa paavi Puis XII lähetti keväällä 1943 10.000 dollaria lastenapua.
- SPR sai vielä 1941 USA:sta 10,5 miljoonaa kiloa vehnäjauhoja, 3 miljoonaa kiloa laardia ja 136.000 kiloa sokeria.
- Koteja Kodittomille järjestö (nyk. Pelastakaa Lapset ry) järjesti syksyllä 1943 valtakunnallisen keräyksen, jolla koottiin lapsille vaatteita.
- Maatalousnaisten keräyksellä saatiin 6.500 Karjalan taloudelle ruokailu- ja keittoastioita sisältävä paketti.
- Talousapua toi myös maanpuolustustehtävissä oleville maksettu palkka.

12. KOULUJA JA OPINTOKERHOJA

- Koulut alkoivat toimia jo vuoden 1942 alusta ja kaikkialla syksyllä 1942.
- Perustettiin opintokerhoja ja sellainen perustettiin myös Korpiselkään.
- Veera Kärpänen toimi opistokerhon ohjaajana ja oppiaineena oli nuorison käytös.
- Tämän päivän nuoriso olisi nauranut meille, mutta meillä oli opintokerhossa hauskaa.
- Teimme opistokerhon ohessa käsitöitä ja keskustelimme asioista joita pidimme tärkeinä.
- Korpiselässä oli reservin joukkoja ja yksi reserviläinen oli kirjailija Lauri Viita. Hän oli Is-miehenä ja majoitettuna Marttamajan yläkerrassa.
- Suojeluskuntatalossa kävi viihdytyskiertueita, eli kulttuurintarjontaakin oli vaikka elokuvat puuttuivat.
- Hiljaisuudesta oli etuakin ja minä jatkoin opiskelua.
- Opiskelin yksityisoppilaana Joensuussa, jolloin kävin suorittamassa oppiaine kerralla.
- Kirjeiden kirjoittaminen tutuille ja tuntemattomille sotapojille oli myös meidän yksi harrastus.
- Väki palaili Karjalaan ja Korpiselän asukkaista oli tammikuussa 1944 jo 2.363 henkilöä, eli 92,6 % .
- Elämä kylissä palaili hiljalleen uomiinsa.
- Pojat, isät ja veljet kävivät lomilla. Solmittiin uusia kestäviäkin suhteita ja monia häitä vietettiin. Joskus oli surujakin, oli myös sankarihautajaisia.

13. KAIKKI MUUTTUU, JÄLLEEN EVAKKOON

- Siten kaikki muuttui, juhannuksen aikoina 1944 tuli evakuoimismääräys.
- Samaan aikaan sai isäni kutsun palata sotaan.
- Pakkasimme tavarat yhteisvoimin.
- Äiti ja kasvattiveljeni Aulis lähtivät evakkoon 6. päivänä heinäkuuta.
- Sain määräyksen jäädä Korpiselkään evakuoimisesikuntaan, joka sijaitsi Santeri Shemeikan talossa.
- Vänrikki Shemeikasta tuli evakuoimiskeskuksen päällikkö ja Arvo Nieminen sai tehtäväkseen hoitaa sadonkorjuun työkomppanian avustuksella.
- Työkomppaniaan määrättiin mm. perheettömiä henkilöitä ja monet talolliset joiden perhe pystyi menemään ilman isäntiä evakkoon jäivät korjaamaan heinää.
- Korjattiin myös viljat, samoin perunat ja juurikasvit.
- Työ tehtiin pääasiassa yöllä ja aikana jolloin vihollisen toimintaa ei ollut.
- Armeijan yksiköt hakivat heinät yön aikana ja osa heinästä kuljetettiin kuorma-autoilla Kaltimoon, jossa heinät kuormattiin juniin.
- Viljan valmistuttua työkomppania pui viljat ja vietiin kosteana rautatieasemalle.
- Perunan ja juuresten nostolla ei ollut kiirettä, mutta osa nostettiin armeijalle ruuaksi. Nostetuista pidettiin kirjaa, mutta joskus ne pakkasivat sekaantua kun kuormissa oli, viljaa perunaa ja juureksia.

14. RINTAMAJOUKOT HOILOLAAN

- Maataistelukoneet häiritsivät elämää.
- Meitä oli toimistossa töissä kolme toimistohenkilökuntaan kuuluvaa ja kolme muonituslottaa.
- Syytä en tiedä, mutta eräänä päivänä huomasin olevani taas ainoana naisena koko toimistossa. Jossain vaiheessa kaikki olivat lähteneet.
- Veeran lähdön muistan, hän lähti vihkilomalle.
- Syyskuun 4. Päivänä ryhdyimme pakkaamaan evakuoimisesikunnan tavaroita.
- Kävin vielä hyvästelemässä rakkaan kotini, jonka jouduin jättämään.
- Ja kun itsepäinen olen, kiellosta huolimatta otin liesilevyn ja rallit mukaani. Sidoin ne rautalangalla nippuun ja vein nimilappuineen tien varteen. Kiusa se on pienikin kiusa, ajattelin.
- Eräs muisto, joka siitä ajasta on ollut voimakkaimpana, oli rintamajoukkojen saapuminen Hoilolaan. Katselin ikkunasta kun pojat lopen väsyneinä kaatuilivat tielle ja tien vierille kun pysähtymiskäsky tuli. Toiset sitten siirtelivät väsyneimpiä sivummalle, että pääsimme kulkemaan.
- Kun sitten taas tuli lähtökäsky, nousivat maassa makaavat sotilaat ja marssi jatkui. Mitä kaikkea suomalainen mies joutuikaan kestämään.

15. KIRJOITIN ITSELLENI LITTERAN

- Sain luvan kirjoittaa itselleni litterat 30.11.1944 ja matkustin ensin kävellen Öllölään, sitten linja-autolla Joensuuhun ja edelleen junalla Vaasaan.
- Oli sunnuntai kun saavuin Vaasaan, eivätkä linja-autot eivät kulkeneet. Pääsin kuitenkin kuorma-auton lavalla Vöyrin keskustaan, josta puukengilläni liukastelin 3-4 kilometriä äidin hoiviin.
- Olin Vöyrin keskustassa vielä joulukuussa sinne perustetussa Korpiselän
kunnantoimistossa järjestelemässä asiapapereita. Vuoden 1945 alussa minusta tuli jälleen opiskelija.

16. PALUU KARJALAAN ANTOI VOIMAA

- Näin jälkeenpäin on herännyt kysymyksiä Karjalaan palaamisen mielekkyydestä.
- Mikään mahti maailmassa olisi voinut estää Karjalaisten paluuta kotikonnuilleen. Varsinkin elintarvikepula ja asunnottomuus evakkopaikkakunnilla olivat koti-ikävän lisäksi ne tekijät, jotka puolsivat Karjalan asuttamista.
- Se aika, jonka saimme olla kotipaikkakunnillamme Karjalassa oli se henkinen lataus, joka auttoi kestämään toisen evakkomatkan.
- Karjalan asuttaminen oli myös maailmalle osoitus suomalaisten henkisestä voimasta ja vapaudenrakkaudesta.
- Arvomaailmassamme vapaudenrakkaus olikin ensimmäisenä.
- Identiteetti, tunne olla suomalainen on sen seuralainen.
- Meistä karjalaisista oli maailman mahtavien sanelema Pariisin rauha sula vääryys. Suuri valtio hyökkäsi pienen kimppuun ja vaati vielä valtavat korvaukset.
- Tänään halutaan Israelin antavan 5 päivän sodassa voittamansa alueet palestiinalaisille, vaikka arabit aloittivat sodan.

17. KARJALA TAKAISIN

- Sanotaan, että ketkään muut kuin karjalaiset eivät halua Karjalaa takaisin.
- Haluan muistuttaa, että vuonna 1941–1944 rakennettiin Karjalassa energiapulan aikaan, miesten ollessa aseellisessa palveluksessa ja noin 25.000 naisen puolustusvoimien avustavissa tehtävissä, valtavat määrät rakennuksia. Samoin saatettiin pellot kasvukuntoon.
- Nyt meillä on hyvin koulutettu ja teknisesti osaava kansakunta. Olemme myös materiaalisesti maailman huippuluokkaa ja ei ole mitään mitä emme osaa tehdä.
- Jos haluamme nyt on aika huolehtia raiskatusta Karjalasta.
- Jo silloin 60 vuotta sitten saimme niissä sodan oloissa paljon aikaan, niin miksi emme nyt.
 

LÄHDE: ILMI HARSKAN PUHE KORPISELKÄTALOSSA

  
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas