Kosinta- ja häätavat

Rajakylien kosinta- ja häätavat ovat olleet värikkäitä tapahtumia. Kosinta eli sulhasissa käynti tapahtui aina iltaisin. Toisiinsa mieltyneiden nuorten tavattua praasniekoilla he sopivat sulhon kosiomatkasta.

Rajaseudun kylien asukkaiden elämää muistiin merkinnyt Pekka Romppanen haastatteli yli neljä vuosikymmentä sitten Liusvaarassa asuvia Riiko ja Outi Martiskaista, jotka kertoivat kosintatavoista.

Kosija tuli tytön kotiin porukalla, suulaimman miehen toimiessa puhemiehenä. Puhemies kulki joukon edellä keppi kädessään. Hänen jäljessä tuli sulhanen muut miehet ´ottojoukkona´ perässään.

Tytön kotiin päästyään sanoi puhemies talon isäntäväelle: ´Ennen kävimmä muuten. Nyt lähimmä sulhasiks´. Jos sulhanen hyväksyttiin käski talonväki ´ottojoukon´ istumaan. Jos ei istumaan käsketty sai kosijajoukko palata tyhjin toimin.

Jos kosinta istumaan käskien oli hyväksytty jätti puhemies kihlat pöydälle. Kihloina oli tavallisesti raha. Varakkaammissa taloissa työtön vanhemmat laittoivat pöydälle vastakihlat, jolloin sanottiin olevan kysymyksessä ristikihlat. Kihlojen panon jälkeen sovittiin hääpäivästä, joka useasti oli jo parin, kolmen viikon päästä.

Sulhasissa käynnin kunniaksi tytön vanhemmat panivat suolan ja leivän pöytään. Sulhasta, puhemiestä ja ´ottojoukkoa´ kestittiin tekemällä keitinpiirakoita. Tapaan kuului, että sulhaselta yritettiin varastaa ensimmäinen piirakka.

KIHLAJAISET ´HAISTETTIIN´

Kosintaa seurasi illalla vietetyt kihlajaiset, joihin ei kutsuttu, mutta jotka ´haistettiin´ naapureissa. Väkeä kokoontuikin kihlajaistaloon ja juhlaa vietettiin tanssien ristikontraa, tolppaa ja ripaskaa.

Soittajan levätessä laulettiin, eli pajatettiin ja leikittiin piirileikkejä. Itkuvirret eivät kuuluneet kihlajaisjuhlien ohjelmaan.

Häitä odoteltaessa morsian kävi tutustumassa tulevaan kotiinsa. Hän kierteli myös lähisukulaisissaan kutsuen heitä häihin ja keräämällä häälahjoja. Lahjoja ei pidetty vieraiden nähtävillä.

Ja jos kävi niin, että kihlaus purkautui ei kihloja palautettu. Usein tapahtui niin, että tyttö lähtikin uuden miehen mukaan. Tällaista toiselta ryöstämistä nimitettiin ´hypyllä viemiseksi´ ja näin syntyneitä pareja sanottiin ´hyppypareiksi´.

´KINTAHAT UNOHTUIVAT´

Hääpäivän aattona sulhanen tuli puhemiehen ja muun kansan ´ottojoukon´ kanssa morsianta noutamaan. Morsiamen kotiin päästyään sanottiin: ´Viimeksi käyvessä kintahat unohtu. Tulimma niitä hakemaan´. Tytön vanhemmat lohduttivat sanoen: ´Eiköpähän nuo tuosta löyvy´, jonka jälkeen aloitettiin morsiamen läksiäiset.

Läksiäisiin oli valmistettu juhla-ateria, jota nautittaessa sulhanen ja puhemies istuivat vierekkäin, morsiamen istuessa sulhasen vieressä. Ennen kuin morsian päästettiin sulhasen viereen hänet ´hyvästeltiin´ toisessa huoneessa. Hyvästelyihin kuului letin purkaminen, itkuvirret ja muut seremoniat.

Morsiamen tukkahan oli neitona ollessa ollut yhdellä letillä, mutta häiden jälkeen tukka oli laitettava kahdelle letille. Häiden jälkeen naisen päähän kuului myös naisen tunnus päähine, sorokka.

RUMKASTA VIINAA

Häissäkin väki syötettiin ja juotettiin. Miehille oli yksi ryyppylasi, rumka, josta he kaikki ottivat viinaryyppynsä. Morsian saatettiin kotitalostaan sulhasen kotiin joukolla. Saattajia oli kaksinkertainen määrä kuin mitä oli sulhasella ollut morsiamen läksiäisiin tullessaan.

Häätaloon morsianta kuljettaessaan piti sulhasen tarjota kaikille saattajille ja porteilla seisoville viinaa. Jos viinaa ei tarjottu taiottiin sulhanen ´pinoon´. Pinoon taiottu sulhanen ei kyennyt nuorikkonsa kanssa hääyöstä nauttimaan.

Sulhasen taloon tultaessa levitettiin morsiamen kuljettavaksi sarka- tai verkapakka, talon varallisuuden mukaan. Vaatteen päällä kulkien nuoripari asteli taloon sisälle, jossa heidät otti vastaan sulhasen vanhemmat.

Nuoripari polvistui vanhempien eteen jotka siunasivat heidät asettaen leivän nuorenparin päänpäälle. Tämän jälkeen vasta tervehdittiin ja käytiin häitä viettämään. Hääateria nautittiin viinoineen ja syönnin jälkeen tanssittiin ristikontraa, katrillia ja ripaskaa sekä laulettiin ja leikittiin leikkejä.

Häävuoteensa luo nuoripari päästettiin ja he heittivät vuoteelle juhliin osallistuvan pikkupojan, jos halusivat poikaa, ja tytön, jos halusivat saada tytön.

SAUNA JA MUITA TAPOJA

Hääyön jälkeisenä aamuna nuorta paria odotti sauna, heidän ensimmäinen yhteinen saunansa. Saunanlämmittäjälle hääpari antoi lahjan, kuten perinne vaati.

Häiden jälkeen lähti nuoripari kirjointekoon, eli kuulutuksille. Häät vietettiin yleensä ennen kuulutusta ja vihkimistä. Tämä oli toisaalta aivan luonnollista, sillä kirkkoon saattoi olla yli sadan virstan (1 virsta = 1.066 metriä) matka.

Vihkiminen tapahtui aina kirkossa ja se saattoi tapahtua aikaisintaan kolmantena sunnuntaina ensimmäisestä kuulutuksesta. Vihittäessä pidettiin tarkkaa lukua siitä, kenen kynttilä paloi loppuun, sillä sen uskottiin ennustavan kynttilän haltijan elinaikaa.

Morsiamen tuli valmistaa puhemiehelle ja ottojoukon miehille paita. Samoin hänen tuli valmistaa lahja sulhasen suvulle, miehille paidat ja naisille leningit.

Häiden jälkeen tuli nuorikon letittää tukkansa yhdelle letille ja laittaa sorokka päähänsä. Anoppiaan puhutellessaan tuli miniän polvistua.
     

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas