Kulkukauppiaat

LAUKKURYSSÄT TEKIVÄT KAUPPAA PITKIN KYLIÄ

Kulkukauppa oli suosittua Raja-Karjalassa, sillä toivathan laukkuryssät syrjäisiinkin kyliin tuotteita joita oli vain suurissa kaupungeissa. Laukkuryssiksi nimitettyjen kulkukauppiaiden tarjonta kiinnostikin syrjäisten kylien väkeä. Laukuissa oli vaatetavaraa, kampoja, neuloja, nappeja, helmiä ja muuta tarpeellista tavaraa.
Vaikka suurin osa laukkuryssiksi nimitetyistä kulkukauppiaista oli lähtöisin Vienan Karjalasta, joukossa oli kuitenkin hyvin runsaasti ilomantsilaisia miehiä.

Laukkuryssien toiminta oli hyvin järjestettyä ja yhdellä kauppiaalla saattoi olla palveluksessaan kymmenen renkiä. Kerrotaanpa yhdellä kauppiaalla olleen palveluksessaan 40 laukkumiestä.

Laukkuryssät kauppasivat pääasiassa vaatteita, nappeja, neuloja ja kaikkea muuta pientavaraa, sekä erilaista rihkamaa. Laukkuryssien laukkukaupan tavarat olivat peräisin miehet palkanneelta kauppiaalta. Kauppias varusti laukkukauppiaansa ja osoitti kullekin laukkumiehelle oman alueen.

Nehvolainen Petri Purmonen teki kauppaa aunuslaiselle Stafei Ivanoville, joka oli Laatokan alueella kuulu kauppias. Purmosen alueena oli osia Korpiselän ja Ilomantsin pitäjästä.

TULLI TAKAVARIKOI

Poliisi ja tulli oli hyvin hanakka takavarikoimaan kauppiaiden tavarat. Ja useasti kauppias sai vielä kunnon sakot päälle, joten laukkukauppaan liittyi melkoisia riskejä. Tosin tavaroiden määrä ei ollut kovin suuri sillä laukkukauppiaat kuljettivat tavaransa tavallisesti laukulla.

Toisenlaiset määrät tavaraa tulli sai kauppiailta, jotka salakuljettivat Suomeen hevoskuormittain myytäviä tuotteita. Niinpä Nehvonniemessä asuvalta rälssitalonpoika Andrei Savinaiselta takavarikoitiin Leppävirralla erilaisia kankaita yli 9 riikintaalerin arvosta, nauhoja, vaatteita, liinoja, hattu, kampoja, veitsiä, hopeaa, laukkuja ja helmiä.

Ilomantsilaiset kävivät laukkukauppaa Savossa, jolloin heidän kotiseudulleen tuli kauppiaita Venäjältä. Pisimmän kauppamatkan tekivät Pihkovasta lähtöisin olevat talonisännät Abraham Lauremov ja Wasilej Ivanov vuonna 1839.

Miehillä oli huonoa onnea, sillä nimismies Serlachius takavarikoi miesten kauppatavarat ja haastoi miehet käräjille Ilomantsiin. Pihkovalaiset kauppamiehet Ivanov ja Lauremov vaativat tavaroitaan takaisin väittäen, että kauppa on Venäjällä vapaata. Nimismies ei moisia väitteitä ottanut kuuloon, vaan vaati miehet käräjille tuomittaviksi. Kumpikaan mies ei ilmaantunut käräjille, vaan kärsivät menetyksen lompakoissaan.

KULKUKAUPPA KIELLETTIIN

Tavallinen rahvas piti laukkukauppaa hyödyllisenä, sillä toivathan laukkumiehet tavarat kotiin ja vaihtelua arkipäivään. Suomessa oli kulkukauppa kiellettyä vuoteen 1868 saakka, mutta kieltoa ei korpikylillä juuri noudatettu.

Maakaupan kehittymisen myötä ryhdyttiin useassa pitäjässä laatimaan laukkukauppaa koskevia kieltoja. Niinpä laukkukauppa kiellettiin Enossa 1863 mutta Ilomantsissa ei kieltoa koskevaa päätöstä tehty. Tämä johtui siitä, että pitäjä oli laaja ja maakauppa ei ulottunut kuin osaan kyliä. Lisäksi ilomantsilaisia miehiä kävi kulkukauppaa oman pitäjän alueen lisäksi ainakin Savossa.

 
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas