Lottatyö

SUOJELUSKUNNAT JA LOTAT HOITIVAT MAANPUOLUSTUSTA

Maanpuolustus oli näkyvää myös Korpiselässä ja niinpä kuntaan perustettiin Suojeluskunta vuosien 1917-1918 vaiheessa. Suojeluskunnan ensimmäisenä päällikkönä toimi maanviljelijä Olli Huovinen.

Varusteiden ja kaluston puute oli huutava, mutta voitollisesti päättynyt itsenäisyystaistelu Vapaussota antoi vireyttä toimintaan. Toiminnan vakiinnuttua ja varojen kartuttua ostettiin toimitilaksi Värtsilän kauppayhtiöltä liiketalo. Oman talon hankinta kiinteytti toimintaa ja kunnostettuna talosta tulikin useiden kokousten tyyssija.

Suojeluskuntatoiminta lisäsi kannatusta ja talvisodan syttyessä oli suojeluskunnassa jo lähes kaksisataa jäsentä. Toiminta oli laajentunut myös kylille ja omia kyläosastoja oli kahdeksalla kylällä. Maanpuolustushengen vahvuutta kuvaa hyvin sekin, että Ägläjärvelle perustettiin oma suojeluskunta.

LOTAT TOIMI

Korpiselkään perustettiin Lotta-Svärd järjestö tammikuun viimeisenä päivänä 1921. Toiminta käynnistyi vilkkaana ja jäsenistö kasvoi. Lotat alkoivat pitää Lotta-kahvilaa ja varoja kartutettiin myös myyjäisin, arpajaisin ja juhlien tarjoilulla. Lotat tukivat taloudellisesti suojeluskuntien toimintaa ja huolehtivat leirien ja harjoitusten muonituksesta.

Taatakseen lottien taitojen karttumisen lähetettiin lottia kursseille Sortavalaan ja pidettiin muonitus- ja lääkintäkursseja. Lotta-toimintaan osallistui yli kaksisataa lottaa ja Ägläjärvelle perustettuun paikallisosastoon kuului puolensataa lottaa.
  

Lotat sodassa

ARVOKASTA LOTTATYÖTÄ

Koko kansan maanpuolustusjärjestöiksi kehittyneet suojeluskunnat ja naisten Lotta Svärd -järjestö osoittautuivat tarpeellisiksi sodan vuosina. Lotta Svärd -järjestön puheenjohtajana toimi vuosina 1929-1944 voimakastahtoinen Fanny Luukkonen. Hän oli hyvä organisoija ja peräänantamaton saaden järjestölleen riittävää näkyvyyttä ja toiminta-alaa ja -tukea.

Lotta Svärd-järjestön tehtäväksi tuli suojeluskuntien harjoitusten muonituksen ja kanttiinipalvelujen järjestäminen. Lottien toiminta sodanaikana vapautti miehiä rintamalle.

Jatkosodan aikana 1943 lottajärjestöön kuului peräti 144.313 naista. Sodan aikana oli puolustusvoimien palveluksessa keskimäärin 13.000 kenttälottaa. Sotakomennuksella oli kaikkiaan yli 90.000 lottaa.

Lotat toimivat raskaissa olosuhteissa sotatoimialueella kenttäsairaaloiden sairaanhoitajina. Tuhansia lottia oli hoitajina muissa sairaaloissa. Lotista kuului Talvisodan loppuessa 1940 17.831 lääkintäjaostoon.

Lotista yli 60.000 hoiti muonitusta ja varushuollon parissa työskenteli yli 11.000 lottaa. Lottia toimi myös puhelinkeskuksissa ja hoitivat muuta viestintää mm. ilmavalvontaa, sekä toimivat erilaisissa toimistotehtävissä.

Kotirintamalla tuhannet lotat toimivat oman työnsä ohella asuinpaikkansa ilmavalvonnassa. Pikkulotat toimivat aikuisten lottanaisten apuna. Pikkulottia oli vuonna 1943 yli 50.000.

Lotta Svärd -yhdistyksen jäsenet otti koeajan jälkeen varsinaisiksi jäseniksi paikallisosaston hallitus. Suomessa toimi Talvisodan jälkeen 641 paikallisosastoa, joihin kuului yli 1500 kyläosastoa.

Lottalupaus Sinisen prikaatin juhlasalissa Latvassa 1942

Lääkintälottia koulutettiin erilaisilla kursseilla

Lottia Ruoppo-ojalla

Ruoppo-ojalla, sotilaita ja lottia

Ruoppo-oja 1942

Ruoppo-ojalla 16.2.1942

Äänislinna

Lottien arkipäivää oli myös tavaroiden kuljettaminen

Lotat viettämässä vapaa-aikaa

Lotat pirtin nurkalla

   
MIEHILLE LUMIPUKUJA

YH:n aikaan Impi Salonen, silloinen Jormanainen toimi pikku- lottana Korpiselässä. - Teimme lumipukuja, mutta emmehän me osanneet neuloa ennen kuin meitä opastettiin. Ammatti-ihminen neuvoi meitä ja niin harsimme pukuja kokoon ja räätäli neuloi puvut kasaan.

- Sitten alkoikin evakkojen vastaanotto ja se oli melkoinen runjanssi. Lämmitimme autioita huoneita, joissa evakot saivat levähtää ja jatkaa matkaa Värtsilään junalle.

- Teimme isoilla keittimillä soppoo ja tarjosimme leipää. Yön jälkeen evakot jatkoivat matkaa ja uusia tuli virtanaan tilalle. Osa evakoista oli joutunut lähtemään taistelujen tuoksinassa pakoon.

LEIVÄNPAISTOSTA EVAKKOON

"Pärpätsyt jäivät stolalle, pätsi jäi lämpiimään ja mukaan sain vain nämä vunukat", sanoi eräs emäntä kun oli joutunut lähtemään kesken leivänpaiston evakkoon, muistelee Impi Salonen.

- Emäntä kertoi, että lehmä jäivät läävään ja kaikki tavarat jäivät entiseen kotiin.

- Puoskat jo menivät kun muistin, että kotijumala jäi ja sen otin mukaan ja toin tänne, emäntä kertoi ja näytti nuttunsa alle piilottamaansa ikonia.
Impi Salonen toteaa, että tuo kuvaa hyvin sitä kuinka ihmiset luottivat Jumalaan ja kuinka tärkeä kodin nurkassa oleva ikoni oli.

LEHMÄT MYÖS EVAKKOON

Impi Salonen muistelee kuinka vääpeli Venäläinen ja tarkastuskarjakko Mirjami Hämäläinen johtivat lehmien evakuointia. Lottia laitettiin myös lehmien paimeniksi. Lehmät ajettiin työkomppanian miesten kanssa Saarion kautta Tohmajärvelle.

- Olimme jo Sormusen paikalla yötä ja lehmät olivat ladoissa. Menimme Tohmajärvelle ja lehmät sijoitettiin tiilitehtaan tiloihin. Pakkasta oli 42 astetta ja kun lehmät poikivat jäätyivät niiden tissit.

- Lehmien evakuointi alkoi joulukuun 10 päivänä ja vasta tammikuussa saatiin ensimmäiset lehmät junavaunuihin ja teurastamoihin Lohjalle ja Helsinkiin. Palasimme maaliskuun alkupäivinä toisten evakkolaisten luo Hankasalmelle.

VASTA KEVÄÄLLÄ KOTIIN

- Huhti- toukokuun vaihteessa saimme komennon palata kotipaikoille nostamaan perunansiementä ja siivoamaan paikkoja, kertoo Impi Salonen evakkotaivaltaan muistellen.

- Heinävaarassa meidät tarkastettiin ja siitä matka jatkui Tuupovaaraan, jossa piti saada oleskelulupa Hoilolaan. Pääsimme vain Iivana Moldakoff´in pihaan. Sotilaat eivät laskeneet meitä koteihin kun vasta toukokuun lopulla.

- Tämähän ei ollut mikään ihme, sillä venäläiset olivat vielä koululla ja Saaroinen oli vielä kokonaan venäläisten vallassa.

- Vasta kesäkuun alkupäivinä pääsimme kotiin ja aloimme laittaa perunaa maahan. Ohraa saatiin myös kasvuun ja hyvin talvehtinut ruis antoi hyvän sadon.

LUPALIPPUA TARVITTIIN

Impi Salonen kertoo kuinka raja-alueella piti pitää joka hetki lupalappua mukana ja jos lappua ei ollut mukana sai sakon ja vartiossa vielä päälle kunnon ripityksen.

- Hiljalleen elämä palasi uomiinsa, vaikka aina oli pelko, että venäläinen tulee rajan yli.

Impi Salonen teki muun kylän väen tapaan kotitöitä kunnes tilanne naapurin kanssa kiristyi ja ennusti uuden sodan syttymistä.

- Kaikesta näki, että sota syttyy ja mekin lottatoiminnassa mukana olevat tiivistimme toimintaamme, Impi Salonen muistelee.

KOHTI ÄÄNISLINNAA

- Jatkosodan alkaessa evakuoitiin ihmiset kylästä ja kylään perustettiin Rajatoimiston kanttiini. Lotta Levanto oli johtajana ja saimme hänen kautta Onnenvirran rannalla olevaan Jussi Toivasen ( nyk. Mutasen paikka) taloon perustettuun kanttiin tavaraa.

- Koko kylä oli täynnä sotilaita ja Paavo Talvelan esikunta sijaitsi Nikolai Toivasen talossa. Kylässä kaivettiin kiivaasti pesäkkeitä ja rakennettiin puolustuslinjoja tykistön tultua kylään. Venäläinen pommitti kylää, erityisesti kai yritti tuhota rakennettuja pesäkkeitä, Impi Salonen muistelee.

10.7.1941 kello 10.00 puhkesi raju ukonilma ja silloin alkoi hyökkäys. Suomalaiset ampuivat tykeillä vihollista ja hyökkäsivät Korpiselkään. Kolmen päivän jälkeen lotatkin lähtivät Korpiselkään siivoamaan kylän taloja. - Tietysti minä olin joukossa, naurahtaa Impi Salonen.

SOTKUISTA ELÄMÄÄ

- Kyllä Korpiselässä vierailleet vihollisen sotilaat olivat olleet sotkuisia, sillä kirkonkin alttarilla oli suuret kattilat kaalisoppaa, sanoo Impi Salonen.

- Korpiselän ortodoksinen kirkko oli toiminut ruokalana. Siivosimme kirkon, suojeluskunnan talon ja muita asuintaloja. Minua onnisti kun pääsin hakemaan vanhempiani Enon Sarvingista kotiin Saaroisiin. Olin töissä Korpiselän kanttiinissa ja töissä kotona.

- Kun Äänislinna oli vallattu sain komennuksen jouluksi Äänislinnaan Rajatoimiston kanttiiniin. Täältä minut ja Pyykkösen Lyyti komennettiin
Ruoppo-ojalle rintamamiehille perustettuun sotilaiden lepokotiin, jonka alakerrassa toimi toipilaskoti. Johtajanamme oli Lempi Lampen.

* Impi Salonen antoi lotta-lupauksen Aunuksessa 1942, jolloin hän oli 20-vuotias.

Impi Salosen haastattelun pohjalta muistiin merkitsi: Kauko Kangas