Rajakylien praasniekat

Rajakylillä on ainakin 1500-luvulta saakka pidetty praasniekkoja, jotka kestivät usean päivän ajan, koska praasniekat toimivat myös laajempien alueiden väen tapaamistilaisuuksina. Praasniekoilla vieraileva pappi hoiti lasten kastamisen lisäksi myös muut hengelliset tehtävät.

Kylien uskonnollinen elämä kehittyi vakaasti ja usea kylä sai tsasounan jo 1600-luvulla. Maallikot pitivät hartaushetkiä, sillä useasti pappi ehti käydä rajakylillä vain muutaman kerran vuodessa. Saattoipa käydä niinkin, että pappi ehti kaikkein syrjäisimmille erämaakylillä vain kerran vuodessa.

Papin tultua kylälle hän kastoi kaikki edellisen käyntinsä jälkeen syntyneet lapset. Kasteen saivat myös jonkun maallikon toimittamana hätäkasteen saaneet lapset.

Praasniekoilla syötiin vahvasti. Praasniekkojen edellä teurastettiin iso sonni ja lihat käytettiin vieraiden kestitykseen. - Silloinkin vieraat pidettiin kostissa ja ruokittiin hyvin, muistelee Impi Salonen äitinsä Annan kertoneen 1800-luvun loppupuolen tapahtumia.

Tyypillinen ruoka oli rokka, jonka valmistukseen oli käytetty runsaasti lihaa. Lisäksi rokkaan laitettiin ohraryynejä ja kaalia.

- Sopan piti olla hyvin vahvaa, sillä väki tuli pitkästä matkasta ja oli tietysti nälkäinen. Rokan kanssa oli tarjolla kukkosia ja leipää. Juotavaksi oli tarjolla piimän ohella vahvaa vuassaa.

NUORISO TAPASI

Praasniekkojen lopuksi pidettiin iloiset tanssit, joilla eri kylien nuoret tapasivat toisiaan. - Näin nuoret löysivät kumppaninsa ja syrjäisimmätkin rajakylät säästyivät sukulaisten liitoilta, toteaa Impi Salonen.

Tanssien aikaan oli tarjolla myös vuassaa ja viinoo. Vuassan teko oli aloitettu jo paljon ennen praasniekkoja. Vuassan teko aloitettiin valmistamalla imelletty leipätaikina, josta tehtiin möykkysiä.

Möykkyset kypsennettiin uunissa ja laitettiin isoon kaljapyttyyn puhtaiden olkien päälle. Möykkysten päälle kaadettiin lämmintä vettä ja annettiin massan käydä tuvan lämmössä useiden päivien ajan.

- Vuassasta tuli hyvin vahvaa ja sillä oli päihdyttävä vaikutus. Vuassapytyn pohjalle jäänyt massa syötettiin eläimille, muistelee Impi Salonen.
  

Impi Salosen kertomuksen pohjalta merkitsi muistiin: Kauko Kangas