Pula-aika

PULA-AIKA KOETTELI MAAN ASUKKAITA

Säännöstelyn aikana joutuivat maanviljelijät luovuttamaan merkittävän osan tuotannosta kansanhuollon jaettavaksi. Luovutuspakko koski kaikkea viljaa, lihaa, maitoa, kananmunia ja villaa. Väliin oli pula myös perunasta ja niin joutuivat viljelijät luovuttamaan myös osan perunasadostaan kansanhuollolle.

Viljelijät joutuivat ilmoittamaan satonsa määrän ja viljelystä koskevat tiedot. Paperisota olikin melkoinen ja väliin saattoi joku väsynyt viljelijä laiminlyödä ilmoitusvelvollisuutensa. Laiminlyönnistä huomautettiin viljelijää kirjeellä. Jos laiminlyönti jäi korjaamatta muistutuskirjeen saannin haastettiin viljelijä käräjille.

Kerrotaan kuinka eräs leskiemäntä sai muistutuskirjeen, jossa häneltä karhuttiin 2000 grammaan, eli 2 kiloa, villoja. Heikosti näkevä emäntä hermostui kun hän luuli, että häneltä karhutaan 2000 kiloa villoja. Suuttunut emäntä tarttui kynään ja seurauksena oli sisällöltään seuraavanlainen kirje:
"Mistä perkeleestä teille niitä villoja kun ne tarvitaan omiksi vaatteiksi. Ja mistä minä saan ne kaksituhatta kiloa villoja kun minulla on vain kaksi lammasta, niistäkö teille perkeleille pitäisi olla kaksituhatta kiloa villoja. Jo on tämä maailma saatanoiden vallassa voi perkeleen perkele"…….jatkuu kirje saman tyylisenä.

SUORAT SANAT

Kansanhuoltoministeriön jakeluosaston johtajana ja viimeisimpänä kansanhuoltoministerinä toiminut johtaja Onni Toivonen kertoo kansanhuoltoa koskevassa kirjassaan kuinka valituksia tuli myös kansanedustajilta.

- Kansanedustaja oli hakenut ylimääräisen kahvin ostolupaa tarjotakseen kahvia aatteensa neuvottelukokouksen osanottajille. Toivonen epäsi hakemuksen.

Myöhemmin ylimääräisen ostoluvan hakija ja hylkäyksen tehnyt Toivonen kohtasivat kadulla. Ostoluvan hakija pysähtyi, tuijotti kiukkuisesti Toivosta ja sanoa paukautti: "Haista paska".

Sanoja oli Sylvi-Kyllikki Kilpi, eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja.

JOBBARI TIENASI

Mustanpörssin kauppiaat - jobbarit välittivät tavaraa puutteessa elävälle kansalle. Joskus jobbari teki varsin muhkean tilin, kuten tämä tupakan myyjä:

Mies oli hankkinut kaksi askillista Klubi 7-savukkeita. Hän matkusti linja-autolla maalle ja vaihtoi savukkeet 50 kananmunaan, saaden yhden munan kustakin pilliklubista.

Jobbari palasi kaupunkiin kananmunien kanssa ja möi munat mustassa pörssissä 12 markkaa kappalehintaan. Näin hän sai 600 markkaa rahaa ja osti rahalla kuusi pulloa viinaa.

Viinojen kanssa mies matkasi työmaalle ja möi pullot janoisille miehille saaden yhdestä pullosta 500 markkaa. Näin miehellä oli rahaa taskussaan 3000 markkaa. Kaupanpäällisiksi mies sai kaksi askia Klubi seiskaa. Ja jälleen miehellä oli kaksi askia pilluklubia.
  

Korttiaikaa

TODELLISTA KORTTIAIKAA

Sota-aika kotirintamalla merkitsi pula-aikaa ja tavaroiden myynnin säännöstelyä. Elettiin todellisia vaaran ja puutteen vuosia, jolloin kekseliäisyys ja korvikkeiden kehittäminen oli arkea.

Virallisesti korttiaika alkoi syyskuun 20. päivänä 1939. Valtioneuvosto hyväksyi sotatilalain antamin valtuuksin lain, joka merkitsi uuden ministeriön, kansanhuoltoministeriön, perustamista.

Miesten joutuminen sotarintamalle merkitsi sitä, että naisten oli siirryttävä heidän tehtäviinsä työelämään. Naisia ryhdyttiinkin nopeasti kouluttamaan miesten tehtäviin. Näin saatiin myös sotatarviketeollisuus pysymään käynnissä.

Työvoimapula hidasti toimintaa ja niinpä esimerkiksi rakennustoiminta oli lopetettava lähes kokonaan. Metsätyöt potivat myös työvoimapulaa ja työntekijöiden vähyys vaikeutti myös sotatarviketeollisuutta. Vapaehtoisen työhön hakeutumisen lisäksi tarvittiin määräyksiä, joilla miehiä otettiin työvelvollisiksi mm. linnoitustöihin. Samoin miehiä tarvittiin elintarvikkeiden valmistukseen, teurastamoihin ja myllyihin, jotta kansa sai lihaa ja jauhoja leipään.

Naiset oppivat nopeasti ns. miestentyöt ja kohta maan teollisuus ja muu tuotantokoneisto pyöri pääasiassa naisten toimesta. Vaikka naiset kelpasivat tuotannon pyörittäjiksi ei heistä ketään kelpuutettu uuden kansanhuoltoministeriön johtoon ministeriksi.

MIEHET JOHTIVAT

Korttiaika käsitti kiivaimmillaan samanaikaisesti 51 erilaista korttia. Kansanhuolto painatti toimintansa aikana 162 erilaista ostokorttia, joiden yhteinen painosmäärä oli 778 miljoonaa kappaletta.

Korttiaika vaati myös paljon työntekijöitä ja kansanhuoltoa hoitavassa ministeriössäkin oli töissä lähes 800 henkilöä. Kaikki ministerin virkaa hoitaneet 21 henkilöä olivat miehiä, sillä yhtään naista ei jostakin syystä kelpuutettu tämän ministeriön johtoon.

Suomi oli jaettu kolmeentoista kansanhuoltopiiriin, joilla kaikilla oli omat toimistonsa. Jokaisessa kunnassa toimi kansanhuoltolautakunta omine toimistoineen. Kenttätöihin olikin palkattuna lähes 7.000 henkilöä.

Kansanhuollon toiminta loi pohjan sille, että kansa kesti vaikeat ajat ja jokainen sai oikeudenmukaisen kohtelun. Aina se ei onnistunut ja valituksia käsiteltiin käräjätupia myöten, samoin säännöstelyn rikkomuksia.

SOKERISTA SE ALKOI

Ensimmäisenä kulutustavarana määrättiin sokeri takavarikkoon ja säännöstelyyn 7 päivänä lokakuuta 1939. Takavarikon ulkopuolelle sai jäädä vain kaksi kiloa sokeria henkilöä kohden.

Ensimmäiset elintarvikekortit jaettiin lokakuun 12. päivänä 1939. Kortin nimi oli Valtion ostokortti, jonka kansa muokkasi muotoon yleisostokortti. Ensimmäisessä jakelussa kortista leikatulla kupongilla sai kilon sokeria henkeä kohden neljän viikon ajaksi.

Korttiajan tulo lopetti makean syönnin, sillä kilolla sokeria jouduttiin maustamaan marjat, mehut ja kaikki muu mihin sokeria oli totuttu käyttämään.

KAHVI KORTILLE

Sokeria seurasi kahvi, joka kahvi takavarikoitiin lokakuun 28. päivänä 1939. Kahvia saatiin ensimmäisessä jakelussa neljänneskilo henkilöä kohden. Myyntiin tuli myös kahvin korvike, jossa viljaan oli sekoitettu kahvia. Korvike käsitti 75 g viljaa ja 25 g kahvia, joten kysymyksessä oli todellinen kahvin korvike. Vapaassa kaupassa myytiin vielä puolenvuoden ajan kahvia, mutta hinta oli korkea, koska kiloa kohden kannettiin ylimääräistä veroa 40 markkaa. Sokeri ja kahvi olivatkin ainoat kulutustavarat, jotka talvisodan aikana pantiin kortille. Tämäkin kuvaa maan varastojen suuruutta.

VALUUTTAA SÄÄSTYI

Sokerin ja kahvin säännöstelyä pidettiin kiireellisimpänä, koska molempien kulutustavaroiden osto vaati valuuttaa. Kahvi oli kokonaisuudessaan tuontitavaraa ja sokeristakin 90 prosenttia ostettiin valuutalla ulkomailta.

Säännöstelyn alkaessa oli maassa sokeria ja kahvia puolen vuoden kulutuksen verran. Tavoitteena oli supistaa kulutus puoleen, jossa pyrkimyksessä onnistuttiin hyvin.
Maan joutuessa sotaan tarvittiin valuuttaa kipeästi sotatarvikkeisiin ja viennin tyrehtymisen vuoksi oli odotettavissa valuuttatulojen romahtaminen.

RASVAT KORTILLE

Väinö Tannerin tultua 27.3.1940 kansanhuoltoministeriksi heti Talvisodan jälkeen laajennettiin säännöstelyä. Ensimmäisenä käytiin kiinni leipään ja leipäviljaan, jotka pantiin kortille 27. päivänä toukokuuta 1940.

Rasvat pantiin kortille kesän jälkeen, lokakuun ensimmäisenä päivänä 1940. Marraskuun lopulla oli vuorossa lihan ja lihajalosteiden kortille laitto.

Rasvojen ja lihan kortille laitto käynnisti myös mustanpörssin kaupan. Voita ja lihaa myytiin ja ostettiin salaa. Alkuun kyseessä oli kaupungissa asuvien tuttavien avustaminen, mutta pula-ajan jatkuessa avustaminen muuttui kaupanteoksi.

Usea perhe kasvatti mustaa sikaa ja kysymys ei ollut potsin väristä tyydyttääkseen lihankaipuun. Viranomaiset ratsasivat jopa kaupunkiasuntoja löytääkseen mustat siat.

Väitetään, että kansa kaupungeissa pysyi hengissä juuri mustanpörssin kaupan ansiosta. Korttiannokset olivatkin vain 40 - 60 prosenttia normaalista päiväannoksesta.

SAIPUTTA KORTILLE

Saippua ja muut pesuaineet pantiin kortille syksyllä 1940. Näin alkoi saiputtaan keitto lipiäkiven kanssa. Tarvittiin teuraseläimen suolia, jotka puhdistettuina keitettiin saippuan aineeksi ja lipeää lisäämällä väkeväksi pesuaineeksi.

Saiputtan keittämistä muisteleva Impi Salonen muistaa vieläkin kuinka pyykeistä tuli hohtavan valkoista kotitekoisella saiputtalla. (Katso myös pyykinpesu)

Elokuussa 1942 säännösteltiin jo peruna ja juurikasvit, joten elintarvikehuolto oli huolestuttavan heikossa jamassa.
Ja kun tupakka lokakuussa 1942 pantiin kortille alkoi kessun viljely. Kessun viljelystä tuli niin suosittua, että usealla kylällä järjestettiin kessun viljelyssä kilpailuja.
Joulukuussa oli sitten vuoro makeutusaineiden, sakariinin ja dulsiinin, sekä makeisten vuoro joutua kortille. Alkoi hillitön sokerijuurikkaan viljely ja siirapin teko.
Tornionlaaksossa salakuljetettiin rikkaasta Ruotsista sakariinia niin paljon, että sitä riitti jopa Karjalassa myytäväksi.

KORTTIANNOS

Kevyen työn tekijän annos käsitti
2 dl maitoa päivässä,
150 g voita kuukaudessa,
433 g lihaa kuukaudessa,
750 g sokeria kuukaudessa,
1 g sakariinia kuukaudessa,
500g saippuaa vuodessa,
4 tupakkaa laatikkoa kuukaudessa,
kahvia ja korviketta ei lainkaan.

Leipäannos vaihteli 200,250,330 ja 425 gramman välillä, riippuen millaista työtä kortin haltija teki. Henkisen ja kevyen työn tekijän annos oli 200 grammaa ja suurimman annoksen sai erittäin raskasta työtä tekevä.

JOPPARIT VÄLITTIVÄT

Elintarvikkeita hankittiin mustasta pörssistä, vaikka rikolliseksi puuhaksi luokitellusta teosta seurasi automaattisesti kauppatavaran menetys valtiolle ja sakot. Mustan pörssin kauppaa harjoittavat kauppiaat, jopparit, jotka menestyivät taloudellisesti hyvin. Maanviljelijöilläkin oli suuri kiusaus myydä mustaan pörssiin, sillä säännöstelyyn myydessä voikilon hinta oli vain 50 markkaa ja mustassa pörssissä voikilosta sai jopa 1000 markkaa.

Tavallisten kauppiaidenkin oli melkein pakko olla mukana mustan pörssin kaupassa, sillä säännöstelylinjalle heittäytyvä kauppias saattoi huomata ettei hänellä ollut asiakkaita. Varsinkin ravintoloihin tavaraa toimittavat kauppiaat olivat suuressa kiusauksessa alkaa mustan pörssin kauppiaiksi.

* * *
Kortti-aika päättyi vasta 1953, vaikka kansanhuoltoministeriö oli lopetettu jo 22.12.1949 ja lakkasi toimimasta 1.1.1950.

 
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas