Rosvoja Korpikylissä

KUULU ROSVOPÄÄLLIKKÖ SERPINÄ

Entisajan Raja-Karjala, johon kuuluivat Impilahti, Suojärvi, Korpiselkä ja Ilomantsi, oli rosvojen luvattua maata. Kylät olivat harvaanasuttuja ja kaukana toisistaan, joten ryövärikoplille oli tilaa.

Kuuluja rosvopäällikköjä oli useitakin, eräs heistä oli vuonna 1810 tienoilla syntynyt Serpinä. Serpinä kokosi ympärilleen rosvojoukon, johon kuuluivat Terin Filoi, Paavila Sulkienen ja Mönttinen. Kortteeria Serpinä piti Suistamon pitäjän Sulkien kylässä.

Serpinää pidettiin taitavana noitana, joka osasi lumota koirat etteivät ne häntä haukkuneet. Kansan suussa oli paljon juttuja Serpinän taidoista ja viekkaudesta.

Aina ei kuitenkaan ollut onni myötä, vaan rosvot jäivät saaliitta. Näin kävi Soanlahden Kiekun kylässä kun Serpinä oli joukkoineen väijymässä rikkaan Pesosen taloa.  Talon väki oli jostakin saanut vihiä, että rosvot ovat tulossa. Rosvot kyttäsivät puiden suojassa kuulosten milloin talonväki käy yöpuulle hyökätäkseen nukkuvien kimppuun. Talon väki teki iltaskareensa ja siirsi samalla aseet käsille.

Kun rosvot näkivät kuinka valot sammuivat, he odottivat tovin ja hyökkäsivät taloon. Hyökkääjät kokivat yllätyksen ja saivat tulisen vastaanoton kun talonväki alkoi ampua pihalla hiippailevia rosvoja. Kiivaan tulitaistelun jälkeen rosvojoukko joutui alakynteen ja juoksi pakoon tyhjin käsin.

Samanlaisen vastaanoton Serpinä sai joukkoineen Shemeikan kylässä Suistamon ja Suojärven välisellä salolla. Shemeikat olivat kuuluja metsämiehiä, peuran ja karhun tappajia, eivätkä antaneet rosvojen kyläänsä ryöstää.

SERPINÄN LUPAUS

Kerran Serpinä oli miehineen väijymässä matkailijoita Korpiselän ja Havuvaaran välillä. Tietä oli kulkemaan Korpiselästä käsin Juuta-niminen rikas kauppias. Serpinä ja Juuta olivat tuttavia, mutta se ei kuitenkaan kauppiasta ryöstöstä pelastanut.

Serpinä tarttui kauppiaan hevosen suitsiin ja huusi Juutalle: " Hoi, Juuta miull` on ylen tarvis djenkua. Sie bohatta mies, kymmenen rublaa kädel työnnä. Tiijjän, velli, djenkua sulla on enemmänki, vain tuttava kun oled, da enembie en siult` puista".

Pitkään ei Juuta harkinnut kun hän otti setelit ja työnsi Serpinälle käteen ja sai jatkaa matkaansa. Serpinä kiitteli rahoista ja lupasi ettei Juudan enää koskaan tarvinnut häntä ja hänen kumppaneita pelätä. Tämän lupauksen Serpinä myös piti.

SERPINÄ TOI LEHMÄN

Köyhiltä ei Serpinä varastanut, se todettiin Suistamon saloilla, jossa köyhästä torpasta oli karhu syönyt ainoa lehmän. Eräänä iltana asteli mökkiä kohden tuntematon mies taluttaen perässään narusta lehmää.

-Ka, siinäpä lahja, kuulin, että kontio on entisen lehmän syönyt, virkkoi mies ja ojensi talutusnarun mökin miehelle.

Mies ja koko mökin väki ihmettele moista lahjaa ja mökinmies kiitteli nöyrästi lehmästä. Mies totesi kuitenkin, että hyvähän se lehmä on, jos nyt vain sais Serpinältä säästettyä.

" A` Serpinää varata ei tarvis! Tässä seisoo!", sanoi outo lehmän tuoja, joka osoittautui itse Serpinäksi.

Kurillinenkin Serpinä myös oli ja saattoi joskus joukkioineen huvitella ottamalla kiinni tiellä kulkevan matkamiehen. Miehet veivät kulkijan hevosineen ja rattaineen metsään nuotiolleen. Mies ruokittiin ja juotettiin ylen hyvin ja päästettiin pitojen jälkeen jatkamaan matkaansa.

Serpinää ja muita rosvoja huvitti nähdä kuinka matkamies oli peloissaan ja hämmästynyt joutuessaan rosvojen nuotiolle pitovieraaksi.

KAPPALAISEN DJENGUT

Upporikkaaksi tiedetty Impilahden kappalaista Löfströmiä Serpinä miehineen vuotteli päivän pitkän Sortavalan ja Impilahden välisen tien varressa. Serpinä oli saanut tietää, että kappalainen oli kuljettamassa suurta rahasummaa mukanaan. mKappalainen tuli väijytyspaikan kohdalle ja Serpinä kävi kiinni hevosen suitsiin pysäyttäen kirkonmiehen kulun.

" A` kuules sie paatuska! Serpinäll on ylen tarvis djenkua. Kaksikymment rublaa pitää suaha. Se terväh (nopeasti) anna!"

Tinkimättä kappalainen antoi Serpinälle vaaditun summan ja sai jatkaa matkaansa. Serpinä sanoi suuret bassibot (kiitokset) ja neuvoi kappalaiselle tunnussanan millä hän pääsee toisen väijytyksen läpi. Serpinällä oli miehiä vartiossa vielä toisessakin kohdassa tietä.

* * *
Vanhoilla päivillään Serpinä rauhoittui, samoin hänen joukkonsa miehet.

ROSVOT MURHAMIEHINÄ

Aina rosvot eivät kuitenkaan olleet yhtä hyväntahtoisia kuin Serpinä. Rajarosvot ryöstelivät rajakyliä ja pitivät asukkaita pelossa. Vuonna 1732 rajarosvot ryöstivät Mutalahdessa Antti Sykön talon ja ampuivat talon emännän Maria Airaksisen vaivaiseksi.

Päärosvo Saga Zijdov saatiin kiinni, mutta hän karkasi ja uhkasi ryöstää Sykön talon uudelleen. Talvikäräjillä 1741 ilmoitettiin, että Vieljärven pogostassa syntynyt sotamies Abraham Jurgev oli pidätettynä epäiltynä ostronsaarelaisen Feodor Jeskasen murhasta. Jurgev oli asunut viisi vuotta Ruotsin puolella muiden sotilaskarkureiden kanssa.

Toukokuussa 1745 ilmestyi 16 rosvoa Hattuvaaraan. Rosvot ryöstivät Logina Hoskosen ja Ivanin talot. Rosvot olivat raakoja ja he pakottivat isännät paljastamaan rahakätköt. Kielten avaajina käytettiin kuumia hiiliä, joilla poltettiin isäntien selkää.

SOTILAITA AVUKSI

Rosvojen rajanylitys oli helppoa, sillä alueella ei ollut tiivistä rajavartiointia. Lisäksi rajalla olevat venäläiset rajavartijat keskittyivät vain estämään rahan kuljetuksen.

Ilomantsin nimismies Johan Hultin esitti pysyvän rajavartioinnin pystyttämistä Raja-Karjalaan. Esitys johtikin tuloksiin ja niin joukko sotilaita, talollisia, voudin ja nimismiehen johdolla kokoontui toukokuussa 1752 päättäen perkata rajaseudun rosvoista. Yllätykseksi suunnitellusta iskusta oli kai kiirinyt tieto rosvosakeille eikä yhtään rosvoa tavattu rajaseudulta.

Rajasotilaiden poistuttua raja-alueelta kävivät rosvojoukot entistä röyhkeämmiksi. Kesäkuussa 1783 tuli rosvojoukko Christer Karvisen taloon ja alkoi kiduttamaan talon väkeä saadakseen selville talon rahakätköt.

Kesällä 1793 hyökkäsi rosvojoukko Konstantin Pyykösen taloon teljeten talon isännän kellariin vieden isännältä ja talon renki Juho Kähköseltä omaisuutta 104 hopeariksin arvosta. Isäntä tunnisti osan rosvoista ja kertoi, että joukossa oli kuulu rajarosvo Simana Viljalainen Soanlahdelta sekä Tito Kauppinen poikineen.

 
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas