Saunan tarina

KARJALAINEN VANHA KYLY

Karjalassa kylän pienimpäänkin mökkiin kuului sauna. Sauna oli erilleen muista rakennuksista rakennettu hirsiseinäinen rakennus. Kesäisin sauna lämmitettiin lähes joka viikon päivä ja talvellakin ainakin kerran viikossa kylysavut nousivat taivaalle.

Hyvän kuvan saunasta ja sen tuntemattomuudesta muualla maailmalla antaa 1120-luvulta peräisin oleva kronikka. Kronikan mukaan Pyhän Andreas matkasi Kiovasta Novgorodin kautta Roomaan. Roomaan tultuaan Andreas kuvaili matkalla näkemäänsä seuraavasti: " Näin puusta rakennettuja saunoja, joita kuumennettiin kovasti. Sen jälkeen saunassa olevat ihmiset riisuutuvat ilkosen alasti, kaatavat niskaansa parkkivettä, ottavat kimpun tuoreita vitsoja ja hakkaavat niillä itseään, kunnes vähissä hengin kömpivät pois. Sen jälkeen he valavat ylitseen kylmää vettä ja virkistyvät jälleen. Näin he tekevät joka päivä kenenkään pakottamatta, itse he siihen pakottautuvat, vain kylpeäkseen eivätkä suinkaan itseään kiduttaakseen."

Samalta ajalta olevan toisen kronikan mukaan kuvataan suomalais-ugrilaisten kansojen kylpytouhuja, jossa hikoiltiin löylyssä ennen peseytymistä. Suomalaisen saunan ovat myös venäläiset omaksuneet karjalaisilta ja muilta suomensukuisilta kansoilta. Tämä on selvinnyt tutkimuksissa joiden mukaan venäläiset ovat olleet tietämättömiä löylysaunan olemassaolosta. Venäläiset peseytyivät huoneessa, jossa peseytymiseen käytetty vesi kuumennettiin. Myös ruotsalaisilla oli käytössä samanlainen pesuhuone. Pohjois-Ruotsissa tunnettiin myös sauna, jonka olivat tuoneet mukanaan Tornionjoen yli Suomesta muuttaneet.

SAUNATIETOA

Vanha itäkarjalainen sauna, kyly, on poikkeuksetta savusauna. Sauna sijoitettiin erilleen muista rakennuksista. Tämä johtui siitä, että pelättiin saunan syttyvän tuleen ja asuinrakennuksessa saunan palo olisi tuhonnut myös asuinrakennuksen. Ja kun sauna sijoitettiin järven tai joen rantaan saatiin vesi helposti saunaan ja saunojille tarjoutui mahdollisuus uintiin.

· Karjalaiseen saunomiseen liittyi paljon uskomuksia, perinteitä ja tapoja. Uskottiin, että saunassa asuu saunaukko, kylyisäntä, joka oli luonteeltaan kujeellinen, mutta saattoi olla turmiollinen tai vahingoniloinenkin.
· Kylyisännältä pyydettiin lupa peseytymiseen ja peseytymisen jälkeen hänelle jätettiin pieni pala saippuaa, vasta ja vettä saavin pohjalle.
· Saunasta lähdettäessä lausuttiin kylyisännälle kiitokset.
· Saunassa ei saanut metelöidä eikä pitää kovaa ääntä.
· Sauna oli myös häämenoissa suuressa roolissa.
· Hääyön jälkeen nuoripari vietiin saunaan peseytymään.
  

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas