Teiden rakentaminen

POLUISTA MAANTEIKSI

Tiestö oli vielä 1700-luvulla varsin heikkoa ja suurinta osaa kyliä yhdisti vain ratsain kuljettava polku. Sortavalan ja Kajaanin välille ryhdyttiin 1742 rakentamaan maantietä. Ilomantsin ja Koveron välistä ratsupolkua ryhdyttiin leventämään kärrypoluksi 1750-luvulla.

Mutalahden ja Öllölän välille rakennettiin kärrytie 1771- 72. Korpiselän ja Maukkulan välille rakennettiin vuosina 1837-1844 tietä. Tie valmistui Korpiselän rajalle 1849.
Suur-Ilomantsissa oli jonkintasoista tieverkostoa v. 1860 mm. Vuottoniemi - Kuolismaa - Otronvaara - Möhkö välillä. Oma tie yhdisti myös Vellivaaran ja Lutikkavaaran. Nehvonniemeen oli oma tie ja Korpiselkään johti kaksi tieuraa.

Vesitiet olivat vanhastaan suosittuja kulkureittejä ja rajaseudulla ainakin Melaselässä, Mutalahdessa, Nehvonniemessä, ja Ostronsaaressa vene säilyi pitkään ainoana kulkuneuvona. Korpiselässä, Tolvajärvellä ja Hoilolassa vesireitit säilyivät pitkään vielä maanteiden tultua kulkuväylinä.

Vesitiet olivat pitkään tärkeitä kulku- reittejä. Korpilaiva Korpijärvellä. Oikealla korpilaivan moottori ->

SOTA MOTITTI

Sodan seurauksena suurin osa Korpiselän pitäjää jäi luovutettuun Karjalaan. Tämän seurauksena Tynkä-Korpiselän alueen tieyhteydet katkesivat tyystin, sillä alueelta ei ollut edes hevostietä muuhun Suomeen. Ainoa henkireikä oli kinttupolku Öllölään. Uusi raja motittikin Suomen puolelle jääneet Tynkä-Korpiselän asukkaat tyystin Suomesta.

Vasta vuonna 1948 Hoilolan kylän asukkaat pääsivät Öllölän kautta uutta maantietä muuhun maailmaan. Uusi maantie toi kylään myös posti- ja linja-autoliikenteen. Muutaman vuoden kuluttua saatiin yhteys Värtsilään ja sitä kautta yhteys myös rautatielle.

  
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas